maanantai 22. huhtikuuta 2013

Jumalanpilkkaa Twitterissä

Jumalanpilkkaa Twitterissä
Näkökulma Turkkilainen Fazil Say on lahjakas nelikymppinen muusikko ja maailmallakin varsin tunnettu konserttipianisti. Nyt hän on vitsailevien twiittiensä takia Turkissa myös virallisesti jumalanpilkkaaja.

Ayla Albayrak, Istanbul
21.4.2013

Pianisti Fazil Say oli keikalla Saksassa kuullessaan maanantaisen tuomionsa: 10 kuukautta ehdollista vankeutta uskonnollisten arvojen halventamisesta.
Say itse ilmoitti olevansa surullinen tuomiosta ja "maansa puolesta" – sananvapauden puute on Turkin ikuisuuskysymys.
Turkissa on kuitenkin monesti peräännytty siinä vaiheessa, kun syytetty saa sympatiaa ympäri maailmaa, kuten Sayn tapauksessa. Mutta ilmeisesti tuomioistuin halusi Saysta varoittavan esimerkin.
Päätöksen mukaan pianistin ei tarvitse mennä kiven sisään, jos hän käyttäytyy kuuliaisesti viiden vuoden ajan eikä tee muita rikoksia.
Ateistiksi julistautuneen Sayn rikos oli vitsailla sosiaalisessa mediassa uskonnolla.
Ironiaa, vitsailuja,
epäkunnioittavia runoja

Yksi todistusaineistossa käytetyistä internet-postauksista olivat Sayn Twitterissä levittämät, 1100-luvulla eläneen runoilijan Omar Khaijamin säkeet. Runossa ivataan kaksinaismoralismia.
"Kun sanot että viini virtaa paratiisissa, onko paratiisi sinusta taverna? Kun sanot että neitsyet odottavat siellä uskovia, onko paratiisi sinulle porttola?" (Käännös on omani ja pahoittelen, jos se loukkaa herkkiä runosieluja.)
Eräässä toisessa postauksessaan Say mietti, onkohan moskeijan muezzinilla kiire drinkille tai naisiin, kun hän lausui rukoushuudon niin hätäisesti 22 sekunnissa.
Taloussanomissa Albayrak (1) haluaa kertoa Turkin nopeasti kasvavan talouden ilmiöistä, tavoista ja kulttuurista.
Nämä twiitit saivat erään kansalaisen takajaloilleen, ja tuo Kansalainen lähetti maanantaina sähköpostin meille toimittajille selittääkseen miksi oli valittanut Saysta.
En soittanut Kansalaiselle tai mainitse tässä hänen nimeään, koska ilmeisesti henkilö hakee huomiota ja jonkinlaista sankarin statusta änkyröiden keskuudessa.
Hän kuitenkin muistutti että Turkissa on pykälä joka rikollistaa uskonnon julkista pilkkaamisen. Korkein rangaistus kyseiselle rikokselle on puolentoista vuoden vankilatuomio.
Kansalainen on valitettavasti oikeassa. Niin kauan kuin useat lakipykälät Turkissa mahdollistavat syytteen nostamisen milloin mistäkin sanomisista, hänen kaltaisensa "valveutuneet kansalaiset" voivat aina pilata toisten maineen.
Leikinlaskua vai herjaamista
– aina löytyy kieltopykäliä


Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International laski äskettäin, että Turkissa sananvapautta uhkaavat ainakin kymmenen rikoslain sekä terrorisminvastaisen lain pykälää.
On rikos herjata uskontoa, halventaa Turkin armeijaa tai valtiota sekä tasavallan perustajaa, vuonna 1938 kuollutta Mustafa Kemal Atatürkiä. On myös rikos levittää terroristipropagandaa, vaikkapa käyttämällä vääränlaista sanastoa kirjoittaessaan Turkin kurdivähemmistön ongelmista. Pykälät ovat hyvin tulkinnanvaraisia.
Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan itse on haastanut uransa aikana oikeuteen arviolta satoja turkkilaisia kunnianloukkauksesta, kun he olivat arvostelleet tai ivanneet häntä. Joukkoon on päässyt tunnettuja pilapiirtäjiä mutta myös pieni, tuntematon opiskelijateatteriryhmä.
Toimittajille, jotka kirjoittavat työkseen jatkuvasti erilaisista aiheista, ala on varsinainen miinakenttä. Turkin vankiloissa viruukin 49 toimittajaa, mikä on enemmän kuin Iranissa tai Kiinassa. Teräväkynäisimpiä toimittajia potkitaan ulos lehtitaloista tämän tästä, jottei mediapomoille tule seuraamuksia.
Joidenkin mielestä ennätysmäärä vangittuja toimittajia ei yksinään kerro sananvapauden tilasta.
Iranissa ja Kiinassa itsesensuuri on niin pitkällä, ettei poikkipuolista sanaa edes uskalleta lausua. Vankilaan ei tarvitse mennä, jos on hiljaa.
Iranilaiset toisinajattelijat, jotka pakenevat Eurooppaan Turkin kautta, sanovat Turkin olevan oikea paratiisi heidän kotimaahansa verrattuna.
Olen eri mieltä. Tähän tasoon ei voi tyytyä maassa, joka hakee Euroopan unioniin ja esittäytyy demokratian mallimaana Lähi-idässä. Turkki ei taatusti halua tulla verratuksi Iraniin tai Kiinaan.
Selailen Twitteriä ja uskon, että Turkki menee kyllä eteenpäin, vaikka sitten kompastellen. Postaus toisensa perään julistaa tukea Fazil Saylle, pykälistä piittaamatta.
 (1):
Ayla Albayrak on Istanbulissa asuva suomalaisturkkilainen toimittaja. Hän on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien Turkin-avustajana sekä kirjoittanut matkaoppaan Istanbulista. Paraikaa Albayrak työskentelee amerikkalaisen sanomalehden palveluksessa, seuranta-alueinaan päivän uutiset ja politiikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti