”Madman-teorian” paluu

15.2.2017

Yhdysvaltain tuoreen presidentin Donald Trumpin ensimmäiset linjaukset ovat kuohuttaneet ympäri maailmaa. Trumpin elkeet eivät kuitenkaan ole mitään uutta maailmanhistoriassa. Tolkuttomuus ja mielivaltaisuus toimivat pelotteena, johon Nixon viittasi Madman-teorialla. Trumpin hallinnolla saattaa olla myös tärkeä rooli savuverhon vetämisessä talouspoliittisten linjausten eteen, jotka hyödyttävät ennen kaikkea varakkaita, kirjoittaa ekonomisti Timo Vesala LähiTapiolasta.
Ei ole mitään uutta siinä, että poliittinen johtaja pyrkii arvaamattomuudella ja jopa mielivaltaisuudella vahvistamaan vaikutusvaltaansa. Jo Machiavelli analysoi strategiaa, jota Yhdysvaltain entinen presidentti Nixon kutsui ”Madman-teoriaksi”. Tolkuttomuus toimii ikään kuin pelotteena. Vastapelurit ehkä muuttuvat varovaisemmiksi toimissaan, jos uhkana ovat suhteettoman rajut ja arvaamattomat reaktiot.
Avainkysymys nyt onkin, ovatko Trumpin edesottamukset laskelmoitu roolisuoritus vai aito ominaisuus. Mikäli kyse on puhtaasti uuden presidentin ominaisuudesta, joudumme luottamaan amerikkalaisen oikeusvaltion ja vallan tasapainotusperiaatteen toimivuuteen pahimpien ylilyöntien tasoittamisessa. Ulkosuhteissa Trumpin ”heittolaukaukset” voivat joka tapauksessa olla vaarallisia. Kansainvälinen politiikka nojaa diplomatian perinteisiin ja Trumpin tyyli istuu siihen kovin huonosti. Puolitahattomat solvaukset voivat eskaloitua vakaviksi konflikteiksi.

Järkevä talouspolitiikka ei voi olla alisteista ideologioille

Mikäli kyse on laskelmoidusta strategiasta, voimme systemaattisemmin analysoida toiminnan motiiveja ja tavoitteita. Motiivit voi karkeasti jakaa ideologisiin ja pragmaattisiin. Tässä tullaan Trumpin hallinnon sisäisiin voimasuhteisiin. Osa hallinnosta toimii hyvin ideologiselta pohjalta, kun taas osa pyrkii pragmaattisesti edistämään republikaanipuolueen politiikka.
Kristillis-konservatiivisen ”hegemonian” puolustaminen sekä valtiojohtoisen kapitalismin vastustaminen ovat mitä ilmeisimmin ideologisen hallinnonosan tavoitteita. Näistä ensimmäinen voi johtaa konfliktiin islamilaisen maailman ja jälkimmäinen Kiinan kanssa. Myös järkevän talouspolitiikan kannalta on ongelma, jos lähtökohtaisesti kaikki päätökset ovat alisteisia ideologisten tavoitteiden edistämiselle. Näinhän on jossain määrin käynyt Venäjällä: talouden modernisointipyrkimykset ovat ikään kuin jauhautuneet geopoliittisen valtapolitiikan alle.

Hallinnon ideologinen osa tekee savuverhoa talouspoliittisten linjausten eteen

Toistaiseksi ei kuitenkaan ole vielä näyttöä siitä, että ideologisesti motivoitunut hallinnon osa olisi ehdottoman dominoivassa asemassa. Tiettyjen muslimimaiden kansalaisten maahantulokielto, tuomareiden ja median voimakas arvostelu sekä rahoituksen leikkaaminen kansalaisjärjestöiltä ovat vastenmielisiä ja suuttumusta herättäviä toimia, mutta taloudellisia tai geopoliittisia mannerlaattoja ne eivät ehkä sittenkään vielä liikauta.
On mahdollista, että Trumpin hallinnon ideologisella klikillä on oma roolinsa eräänlaisena silmänkääntäjänä. Kun presidentin provokatiiviset twiitit keräävät otsikoita, hallinnon pragmaattinen osa voi keskittyä ajamaan melko perinteistä republikaanista politiikkaa.
Savuverhoa tarvitaan, koska Trump valittiin heikoimpien äänillä. Uuden hallinnon talouspoliittiset linjaukset – veronalennukset ja sääntelyn purkaminen – suosivat kuitenkin nimenomaan yritysten voittoja ja varakkaita yksilöitä. Tulo- ja varallisuuserojen voimakasta kasvua näillä toimilla tuskin käännetään.
Sijoittajien kannattaa seurata, miten voimakkaaksi ideologisesti motivoitunut hallinnonosa osoittautuu. Kiinaa on jo varomattomilla lausunnoilla ärsytetty ja sieltä voi olla tulossa vastatoimia. Kauppasodan riski on kasvanut. Kansainvälisestä kaupasta eniten riippuvat taloudet ja yritykset olisivat suurimpia kärsijöitä kauppasodan iskiessä.

Timo Vesala
Ekonomisti