"Eniten järkeä kuluu suuriin typeryyksiin" pohti tasan 100 vuotta sitten syntynyt kirjailija

Satavuotiasta Suomea juhlitaan näyttävästi, mutta köyhän kirjailijan 100-vuotissyntymäpäivää vietetään pienessä piirissä vaatimattomin menoin. Sellaista oli myös Samuli Parosen elämä.

23.5.2017 

Hannu Mäkelä käyttää Samuli Parosesta niinkin voimakasta sanaa kuin ottoisä. Mäkelän oma isä häipyi maisemista pian Hannun synnyttyä. Miehistä esikuvaa piti hakea muualta.

– Samulin tapa ottaa ihminen oli sellainen yksinkertaisen suora ja perirehellinen. Häneen oli helppo tykästyä.

Samuli Parosen syntyi Virolahdella vuonna 1917. Hänen isänsä taisteli sisällissodassa punaisten puolella ja kuoli vankileirillä vuotta myöhemmin. Äiti kuoli influenssaan, kun Samuli oli 14-vuotias.

Paronen elätti itsensä maa- ja metsätaloustöillä. 1930-luvulla hän oli kesällä sillinpyynnissä merellä ja talvisin rakennuksilla.

Hän meni naimisiin itseään 20 vuotta vanhemman vuokraemäntänsä Aino Meurosen kanssa. Avioliitto ei ollut helppo. Päinvastoin, elämä oli sinnittelyä ja sisulla kituuttamista.

”Punikin poika” viihtyi vähäosaisten parissa

Riihimäellä Samuli Paronen opittiin vähitellen tuntemaan pitkästä hahmosta, jolla oli aina iso, musta huopahattu päässä.

Hannu Mäkelä tosin ihmetteli, miten kaupungin laitapuolen kulkijat tuntuivat tietävän kuka Samuli Paronen oikein oli, mutta parempi väki ei.

– Ei hän juoppo ollut. Toki hän jonkin verran joi ja poltti paljon. Samuli viihtyi huonompiosaisten kanssa ja tahtoi mieluimmin olla osa heitä. Hänellä oli myös kammo isoja tilaisuuksia ja juhlallisuuksia kohtaan. Hänhän oli punikin poika, Hannu Mäkelä hymähtää.

Sarkastisesti Mäkelä toteaa Samuli Parosen olleen jopa edellä aikaansa.

– Paronen näki jo kauan sitten, että se on viihde, joka meidät lannistaa ja raha on se, joka määrää. Silti hän voisi olla nyt hämmästynyt siitä, miten suureksi tuloerot ovat Suomessa revenneet.

Kirjailija koki loppunsa Hämeenlinnassa Ahveniston sairaalassa.

Hämeen Sanomien silloinen toimittaja, taiteilija Egon Meuronen soitti Mäkelälle, että loppu on lähellä. Keuhkosyöpä oli edennyt pitkälle.

– Ennätin paikalle viime hetkellä. Samuli ei enää meinannut saada happea keuhkoihinsa.