Lukemattomuus tekee meistä tyhmiä

Kulttimaineeseen kivunneessa Idioluutio-elokuvassa älyltään keskinkertainen sotilas valitaan hallituksen huippusalaiseen projektiin ja syväjäädytetään yhdessä erään prostituoidun kanssa. He heräävät 500 vuotta myöhemmin – ja ovat yllättäen maapallon älykkäimpiä ihmisiä. Ihmiskunta on tyhmentynyt radikaalisti ja ympärillä maleksii pelkkiä roskaläjiin kompastelevia idiootteja.

Idioluutio on varsin keskinkertainen elokuva, mutta kulttimaineeseen se nousi, koska moni pitää sitä osuvana tulevaisuudenkuvana. Ehkä todella olemme massatyhmyyden partailla.

Ja toden totta: ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on kääntynyt monessa länsimaassa laskuun vuosikymmenten nousun jälkeen. Suomalaiset ovat tyhmentyneet vuodesta 1997 lähtien. Se oli muuten vuosi, jolloin minä sain ensimmäisen kännykkäni, suunnilleen samoihin aikoihin lähetin ensimmäisen sähköpostini.

Tutkijat ovat varovaisia arvioimaan, mistä älykkyyden lasku johtuu – mutta aivo on kuin lihas: jos sitä ei käytä, se surkastuu.

Kognitiivisessa vallankumouksessa homo sapiensin voittokulku perustui pitkälti kieleen: meidän tapaamme sepittää tarinoita, juoruilla ja välittää opittua tietoa jälkipolville kirjoitetun kielen avulla. Se erotti meidät muista eläimistä, nosti meidät mykkien petojen tasolta ihmisiksi, jotka perustavat satojen miljoonien yksilöiden valtakuntia, rakentavat goottilaisia kirkkoja, käyvät kauppaa ja pelaavat Veikkauksen pelejä.

Kirja on ajattelun väline ja lukeminen osa ihmisyyttä.

Kirjallisuus ja lukeminen on pitkään ollut iso osa myös suomalaista identiteettiä - mutta nyt näyttää siltä, että lukuintomme on pelkkä myytti, tai kuten Kai Ekholm asian ilmaisi (siirryt toiseen palveluun): kaunis itsepetos.

Me käytämme päivässä 8–13 minuuttia lukemiseen, kun verkossa kulutamme viikossa lähes vuorokauden.

Kirjat eivät ole enää muodissa, ne eivät kelpaa kenellekään. Tuttu mies yrittää myydä valtavaa kirjastoaan, mutta se ei kelpaa edes hyväntekeväisyyteen. Kirjallisuuden klassikot menevät kierrätyskeskukseen, jossa niistä revitään kannet irti, pannaan sivut uusiopaperiksi ja kansista tehdään lämpöeristettä.

Aiemmin tieto oli vain pienen, hallitsevan eliitin etuoikeus, mutta nyt se on kaikkien käsissä. Vaarana kuitenkin on, että meille kasvaa uusia sukupolvia, jotka eivät enää lue kirjallisuutta vaan viettävät aikansa koneisiin kytkettynä, netissä tai virtuaalimaailmoissa.

Niin lasten kuin aikuistenkin aika kirjojen parissa on vähentynyt ja luettujen kirjojen määrä laskee koko ajan. Noin puolen miljoonan suomalaisen aikuisen lukutaito on niin heikko, että se ei enää riitä arjesta selviytymiseen. Joka kahdeksas poika päättää peruskoulunsa lukutaidottomana (siirryt toiseen palveluun).

Tämä on yksinkertaisesti kammottavaa: lukeminen harjoittaa pitkäjännitteisyyttä ihan toisella tavalla kuin surffailu netissä. Lukeminen vahvistaa muistia ja ymmärrystä. Tutkimusten mukaan kotona lukeminen vaikuttaa lapsen menestymiseen elämässään enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta tai koulutus (siirryt toiseen palveluun).

Kirja on ajattelun väline ja lukeminen osa ihmisyyttä.

Esimerkiksi Ranskan kouluissa on voimassa kännykkäkielto.

Mutta miksi lapsi tarttuisi kirjaan, kun vapaa-ajasta kilpailevat sosiaalisen median lukemattomat apit, snapchatit, instagramit ja tik-tokit? Ne tuottavat välitöntä tyydytystä, kun taas kirja vaatii pitkäjänteistä keskittymistä ja sitkoa.

Ja jos vanhemmatkaan eivät lue eikä kotona ole kirjahyllyjä, miten lapsi oppisi kiinnostumaan kirjallisuudesta? Kansainvälisessä lukutaitotutkimuksessa kävi ilmi, että neljäsluokkalaisten lukutottumuksiin vaikuttivat juuri vanhempien asenteet (siirryt toiseen palveluun). Etenkin isät ovat pojille tärkeitä esikuvia: isien lukeminen vahvistaa selvästi poikien lukuhalukkuutta.

Sitä paitsi – jos luet lapsellesi, hän todennäköisesti pitää koulusta. Saksalaistutkimuksen mukaan kouluun meni mielellään 83 prosenttia lapsista, joille luettiin päivittäin kotona – mutta vain 43 prosenttia lapsista, joille luettiin harvoin.

Tapasin taannoin australialaisen opettajan, jonka kanssa keskustelimme opetuksesta Suomessa ja Australiassa. Hän kertoi, että hänen osavaltiossaan oppilailla on kouluissa kännyköiden täyskielto. Kerroin, että moinen tuskin menisi koskaan läpi Suomessa: meillä intoillaan digiloikasta ja korostetaan älykännykän merkitystä oppimistulosten kannalta.

Mutta esimerkiksi Ranskan kouluissa on voimassa kännykkäkielto. Älypuhelimet on jätettävä kotiin tai pidettävä kokonaan kiinni koulupäivän aikana.

THL:n erityisasiantuntija Jukka Mäkelä onkin ehdottanut kännykkäkieltoa myös Suomen kouluihin. Hänen mukaansa älypuhelinten yleistyminen kouluissa saattaa näkyä jo nyt keskittymishäiriöiden lisääntymisenä.

Ja kas, jostain syystä yhä useampi Piilaakson johtajista panee omat lapsensa kouluihin, joissa lähes kaikki elektroniset laitteet on kielletty (siirryt toiseen palveluun).

Ja he jos jotkut tietävät, mitä tuhoja älylaitteet voivat lasten aivoille tehdä ja kuinka koukuttavia ne voivat olla – he kun ovat ne rakentaneet.

Sanna Ukkola

Kirjoittaja on Ylen toimittaja ja Sannikka & Ukkolan juontaja, joka tykkää maailman katselemisesta vähän vinosti.