Saamelaisiin kohdistuva vihapuhe räjähti somessa – kirjoitusten sisältö on usein väkivaltaista
Useat saamelaiset ovat joutuneet solvausten ja väkivallalla uhkailun kohteeksi otettuaan netissä kantaa saamelaiskäräjälakikeskusteluihin. "Vähemmistöä on aina helppo haukkua", toteaa yliopistonlehtori Tapio Nykänen Lapin yliopistosta.
Kun saamelaiskäräjälakiuudistus levisi valtakunnalliseen keskusteluun, myös väkivaltainen ja rasistinen puhe saamelaisia kohtaan voimistui verkon erilaisilla keskustelufoorumeilla ja somessa. Henkilöt, jotka ottavat aktiivisesti kantaa saamelaisasioihin julkisesti, joutuvat lukemaan toinen toistaan rujompia tekstejä sekä itsestään että kansastaan.
Sateenkaarisaamelaisaktiivi Janne Hirvasvuopio kertoo, että kuluneen viikon aikana hän on saanut vihaisia viestejä liittyen saamelaiskäräjälakikeskusteluun. Viestit ovat tällä kertaa koskettaneet enemmän yleisesti saamelaisia kuin häntä itseään.
Netin vihapuhe on siirtynyt kerran myös Hirvasvuopion kotiin saakka.
– Pahinta, mitä minulle on käynyt, on se, että kotiini on tullut uhkaus postiluukusta sisään, Hirvasvuopio kertoo.
Kyseisessä kirjeessä viitattiin erääseen murhatapaukseen ja käskettiin vastaanottajaa olemaan hiljaa.
Janne Hirvasvuopio toteaa, että hän on jo turtunut vihapuheeseen, sillä on kuunnellut sitä jatkuvasti. Hirvasvuopio on jo tuttu näky sosiaalisen median alustoilla, joissa hän ottaa osaa julkiseen keskusteluun.
– Se, mitä minulle tulee netissä, on minulle miehenä aika kevyttä verrattuna saamelaisnaisten kokemuksiin, Hirvasvuopio sanoo.
Vertauksia natseihin ja pohdintaa, kuka on "tarpeeksi saamelainen"
Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtajana Anni-Sofia Niittyvuopio on luonnollisesti ollut paljon esillä mediassa ja kommentoinut julkisesti erityisesti saamelaisnuoria koskevia asioita. Hän kertoo, että silti hänen saamelaisuuttaan on kyseenalaistettu ja kyselty, onko hän "tarpeeksi saamelainen".
– Se on hirveän inhottava tunne, tulee hirveän huono mieli ja se vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja ajatteluun sekä itsestä että omasta kansastaan, pohtii Niittyvuopio.
Suomen saamelaisnuorten yhdistyksen puheenjohtaja Petra Laiti on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan: identiteettiä puidaan ja epäillään ihmisen saamelaisuutta. Henkilön hiusten tai silmien väriä käytetään perusteena sille, mihin kansaan voi tai ei voi kuulua, vaikka kyseinen tapa on jo pitkään katsottu rasistiseksi.
Laiti on ollut jo pitkään somessa aktiivinen saamelaisaiheiden esiintuoja, eikä vihapuhe ole hänelle uusi juttu. Hänestä on keskusteltu anonyymeillä keskustelupalstoilla. Usein keskustelu voi alkaa hänestä henkilönä, mutta laajentua ylipäätään saamelaisiin.
– Silloinkin, kun henkilö ei tiedä sanoja, joilla haukkua saamelaisia, niin erilaiset rasistiset ja antisemitistiset termit käyvät haukkumiseen, pohtii Laiti.
Laiti kertoo, että kirjoitusten sisältö on usein todella väkivaltaista. Laitin mukaan netissä kirjoitetaan jopa saamelaisten kansanmurhasta tai yksittäisten saamelaisten tappamisesta.
Kaikki haastateltavat kertovat, että heidän etnisyyttään epäillään. Petra Laiti kertoo, että uutena piirteenä vihapuheessa on se, että saamelaisiin kohdistuneet traumaattiset toimet käännetäänkin ikään kuin saamelaisten itsensä harjoittamiksi. Saamelaisia on esimerkiksi vielä 1960-luvulla tutkittu rotubiologisiin tutkimuksiin.
– Saamelaisten alkuperäiskansaisuutta väheksytään. Sanotaan, että me olemme etnonationalisteja tai että haluaisimme rotupuhtautta. Meitä verrataan Natsi-Saksaan ja Hitleriin, Janne Hirvasvuopio sanoo.
Dosentti: "Vähemmistöä on aina helppo haukkua"
Saamelaiset ovat helppo kohde nettivihalle, arvioi dosentti ja yliopistonlehtori Tapio Nykänen Lapin yliopistosta.
– Vähemmistöä on aina helppo haukkua. Yleensä on sosiaalisia esteitä, jotka estävät vähemmistöjen haukkumisen. Saamelaisia kohtaan ei näyttäisi olevan tällaisia esteitä, pohtii Nykänen.
Hän on aiemmin tutkinut muun muassa saamelaisten poliittista historiaa. Nimenomaan saamelaisten kohtaamasta nettivihasta hänellä ei ole omakohtaista tutkimustietoa, mutta hän joka tapauksessa näkee nykyisen tilanteen huolestuttavana. Nykänen arvioi, että nettikommentoijille saamelaisuus voi vaikuttaa vain aktivismilta, vaikka kyseessä onkin perustuslaillisista oikeuksista.
Sellainen ajattelutapa, että saamelaiset systemaattisesti käyttäytyisivät väärin muita saamelaisia kohtaan, on Nykäsen mielestä jollain tavalla ikään kuin hyväksytty julkisessa keskustelussa. Se voi johtaa siihen, että ajatellaan saamelaisten vain hamuavan omia etujaan.
Nykänen pohtii myös, että keskusteluissa saamelaiset on esitetty liiankin usein uhriaseman kautta. Jos näin on, voi vaikutelma Nykäsen mukaan olla se, että saamelaiset eivätosaa muuta kuin valittaa.
– Saattaa unohtua, että kysymys ei yleensä ole niinkään henkilökohtaisesta edusta kuin alkuperäiskansan jäljellä olevan omaleimaisen kulttuurin elinvoimaisuudesta, muistuttaa Nykänen.
Nykäsen mukaan vihamielisillä kommenteilla tavoitellaan saamelaisten hiljentämistä.
– Pahimmillaan aggressiivinen puhe voi tietysti muuttua myös fyysisiksi teoiksi, mistä maailmanhistoriassa on riittävästi esimerkkejä, Nykänen toteaa.
Voit keskustella aiheesta tämän jutun lopussa torstaihin 24.11.2022 kello 23:een saakka.
Ristenrauna Maggan perhettä nöyryytettiin kallonmittauksilla vielä 1960-luvulla – Saamelaiset toivovat totuuskomission tuovan julki menneisyyden vääryydet
Moni saamelainen kantaa harteillaan sukupolvelta toiselle periytyneitä traumoja. Nyt Suomi valmistelee totuus- ja sovintokomissiota avaamaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan vaiettua, kipeää historiaa.
– Ääni sortuu, Ristenrauna Magga toteaa ja hiljenee hetkeksi muistellessaan syksyn 1968 tapahtumaa. Hänen perheensä oli saanut tuolloin kutsukirjeen Inarin ala-asteelle tutkimuksiin. Perhe pakkautui henkilöautoon ja totteli kuuliaisesti kutsua.
Koululla kaikkien tuli riisuutua alasti. Valkotakkiset tutkijat mittailivat laitteilla saamelaisten kallon, nivelien ja raajojen pituuksia. Mukana tuotiin ulostenäytteitä. Myös verinäytteitä otettiin.
– Mie muistan kun ne sanoi, että minulla oli epätavallisen pitkät nivelet saamelaiseksi, Magga hämmästelee.
Samaan aikaan tutkimuksissa ollut toinen nainen käskettiin nousemaan pöydälle seisomaan alasti ja häneltä mitattiin kaikki paikat. Maggalta ei vaadittu samaa, koska hän oli synnyttänyt nainen. Myös Maggan mukana ollut 1-vuotias esikoispoika mitattiin tarkasti.
Hieman myöhemmin Maggan isosisko ja pikkuveli vietiin Ruotsiin Lundin yliopistoon tutkimuksia varten. Mutta mitä tiedoilla oikein tehtiin, sitä ei perheestä kukaan tiedä vielä tänäkään päivänä. Maggan mukaan kyse oli siitä, että saamelaisten alempiarvoisuutta pyrittiin osoittamaan tieteen keinoin.
Suomen saamelaisten keskuudessa tehtiin rotututkimuksia 1920-luvulta alkaen; luita kaivettiin aina haudoista asti. 1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka saamelaisia vietiin villi-ihmisinä näytille saksalaisiin eläintarhoihin. Eläintarhoihin päätyivät myös Ristenrauna Maggan isoisä ja setä.
– Nykyisin, kun kysytään johonkin virustutkimukseen, kysyn aina, miten tuloksia käytetään. Silloin me saamelaiset emme tietenkään uskaltaneet semmoista kysyäkään. Kun minä olin lapsi, vanhemmat aina sanoivat, ettei saa suututtaa herroja. Piti vain olla ihan hiljaa ja alistua kaikkeen, Magga muistelee.
Maggan kokemukset ovat esimerkki siitä, miksi Suomessa valmistellaan tällä hetkellä totuus- ja sovintokomissiota.
Suomen hallitus ilmoitti lokakuussa 2017 käynnistävänsä saamelaisasioita käsittelevän sovintoprosessin – alun perin Saamelaiskäräjien aloitteesta. Tämän kevään aikana on tarkoitus määritellä, mitkä ovat komission tehtävät ja miten se toimii.
Tavoitteena on tehdä tunnetuksi alkuperäiskansan historiassa kokemia vääryyksiä, ennen kaikkea Suomen valtion saamelaisille aiheuttamia traumoja.
Samoja keskusteluja käydään myös naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa.
Pisimmällä ollaan Norjassa, jossa parlamentti äänesti totuuskomission perustamisesta viime kesäkuussa. Komissio tutkii saamelaisten ja kveenien kokemiä vääryyksiä norjalaistamispolitiikan seurauksena.
Ruotsissa keskustelu komissiosta on käynnistynyt jo vuosia aiemmin, mutta on vielä kesken.
– Saamelaisten mukaan näillä prosesseilla pitäisi olla rajat ylittäviä ulottuvuuksia, koska me olemme kansa neljässä valtiossa, sanoo Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.
Sanila-Aikion mielestä totuus- ja sovintokomission tulisi tehdä näkyväksi näkymätöntä historiaa saamelaisten ja Suomen valtion ja sen eri rakenteiden välillä. Komission pitäisi esimerkiksi selvittää, miksi vuonna 2018 vain 24 prosenttia saamelaisista puhuu saamen kieliä äidinkielenään.
Sodan jälkeen 1940-luvulla perustetut asuntolakoulut ovat olleet yksi kipeimmistä taakoista monille saamelaisille. Niissä lapset asuivat kaukana omasta perheestä, kulttuurista ja äidinkielestä. Kouluissa monesti sisäistettiin saamelaisten alempiarvoisuus. Sukupolvi toisensa jälkeen oppi häpeämään kulttuuriaan, eivätkä kaikki vanhemmat enää opettaneet äidinkieltään lapsilleen.
Sanila-Aikion mukaan pitää varmistaa, että saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia mielenterveyspalveluja on tarjolla kaikille, jotka niitä tarvitsevat - sekä komission työn aikana että sen jälkeen.
– Kyseessä ovat sukupolvia kestäneet traumat ja sukupolvilta toisille siirtyneet taakat. Monesti nostan esiin asuntola-aikojen fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan ja sen, minkälaisia vaikutuksia niillä on ollut ja on nyt, jos niitä aletaan käsitellä, painottaa Sanila-Aikio.
Tällä hetkellä saamelaiskulttuuria huomioivia mielenterveyspalveluita ei käytännössä ole saatavilla.
Sovintotyö ei etene, jos samalla edistetään hankkeita, jotka heikentävät alkuperäiskansojen oikeuksia ja pahimmillaan kasaavat uusia traumoja saamelaisyhteisöille.
Tällaisia hankkeita voivat olla esimerkiksi metsähakkuut, kaivostoiminta tai kasvava turismi. Sanila-Aikion mukaan suurista maankäyttöhankkeista saamelaisten kotiseutualueella tulisi pidättäytyä ennen kuin totuus- ja sovintoprosessi on käyty loppuun.
Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on tilannut selvityksen mahdollisesta Jäämeren radasta, joka saattaisi toteutuessaan halkoa saamelaisten kotiseutualuetta ja kasvattaa entisestään kaivos- ja metsäteollisuutta alueella.
– Jäämeren ratahanke voi olla se viimeinen negatiivinen kehityskulku. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että tulevaisuudennäkymä omaan elinkeinoon on niin toivoton, etteivät henkilöt enää kestä sitä, vaan tekevät esimerkiksi itsemurhan, Sanila-Aikio sanoo.
Itsemurhat (siirryt toiseen palveluun)ovat edelleen merkittävä kuolinsyy pohjoisessa, erityisesti porosaamelaisten miesten keskuudessa.
Yksi suunnitellun Jäämeren radan reittivaihtoehdoista kulkisi Osmo Seurujärven laidunmaiden halki, Inarinjärven pohjoispuolitse.
– Ei Jäämeren radalle ole sellaisia perusteita, että meille olisi siitä mitään hyötyä, haittoja siitä vaan tulisi, Seurunjärvi toteaa.
Muddusjärven paliskunnan porojen laitumet ovat jo nyt hyvin heikentyneet. Syynä ovat paliskuntarajat ja pitkään jatkunut laidunmaiden pirstoutuminen, sekä koko ajan kasvava muu maankäyttö, kuten rakentaminen, maantiet ja laajat metsänhakkuut.
**Osmo Seurujärvelle kielikysymys on tärkeintä **totuus- ja sovintokomissiossa. Hän kävi peruskoulunsa 1970-luvulla suomeksi ja kertoo asuneensa asuntolakoulussa. Iltaisin nukkumaan mennessä koti-ikävä painoi usein mielessä, mutta kotiin pääsi onneksi aina viikonloppuisin. Hänen äitinsä oli omina asuntolakouluaikoinaan päässyt kotiin vain jouluisin.
Seurujärven saamelainen äiti ei juurikaan puhunut lapsilleen saamea. Hänelle opetettiin inarinsaamea koulussa äidinkielen tunnilla kerran viikossa tunnin ajan kolmannelta luokalta alkaen, ja siitä hän on opettajalleen hyvin kiitollinen.
Vasta kolmikymppisenä, saatuaan oman esikoisensa, nyt 50-vuotias Seurujärvi päätti alkaa käyttää aktiivisesti saamen kieltä. Hänen lapsensa ovat onneksi saaneet käydä koulunsa kokonaan saameksi.
Porotöissä Seurujärvi puhuu veljiensä kesken edelleen vain suomea, koska kaikilla on taustanaan sama asuntolakoulun ja suomalaistamisen painolasti.
1990-luvulla syntyneellä Sunna Nousuniemellä on ollut Seurujärven sukupolvea paremmat mahdollisuudet puhua ja opiskella saamea.
Nousuniemi kuitenkin oppi vasta yliopistossa kirjoittamaan saamea kunnolla. Hän kävi peruskoulun suomenkielisellä luokalla, sillä vanhemmat ajattelivat, että se olisi helpompaa hänen tulevaisuutensa kannalta.
Nykyään nuoret saamelaiset kohtaavat entistä kovempaa vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Monia ahdistaa julkinen riepottelu aiheista, jotka saattavat olla saamelaisyhteisön pahimpia traumoja.
– Harhaanjohtavaa tietoa tulee niin paljon joka tuutista. Jatkuvasti pitää pelätä keskustelun sävyä, onko keskustelu rakentavaa, voiko siihen itse vaikuttaa ja miten keskustelu vaikuttaa omaan elämään. Tuntuu, että omaa olemassaoloa kyseenalaistetaan jatkuvasti, mikä on todella uuvuttavaa, Nousuniemi sanoo.
Hän on huolissaan, miten alituinen suurennuslasin alla oleminen vaikuttaa nuoriin ja heidän mielenterveyteensä.
– Ikään kuin edelleen sellainen rotututkimusten peru jatkuisi, että me olemme jatkuva tutkimusten kohde, eikä aktivinen tekijä, joka otetaan tasa-arvoisesti huomioon lainsäädäntötilanteissa ja julkisessa keskustelussa.
– Toivon, että totuus- ja sovintokomissiosta tulisi sellainen foorumi, jossa saamelaiset voivat turvallisesti kertoa omista kokemuksistaan ja vanhoista traumoistaan, ja että ne myös otetaan tosissaan ja koemme tulevamme kuulluiksi, Nousuniemi toteaa.
Lisää aiheesta:
A-studio 14.2.2018: Suomen valtion ja saamelaisten välillä on alkamassa totuus- ja sovintoprosessi
Yle 7.5.2017: Kielensä kadottaneet lapset – näin saamen kieli pestiin pois
Yle Radio 1, 24.7.2017: Alkuperäiskansat ja toivo: Asuntolakoulujen jäljet ja niistä toipuminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti