Suomi neuvottelee parhaillaan sopimuksesta, joka antaisi USA:lle mahdollisuuden käyttää esteettä Suomen maaperää

Suomen ja Yhdysvaltain välille neuvotellaan sopimusta kahdenvälisestä puolustus­yhteistyöstä. HS kertoo, missä neuvotteluissa mennään ja miten sopimusta perustellaan Nato-jäsenyyden rinnalla.

Veli-Pekka Lehtonen HS  1.5.2023

Viranomaiset neuvottelevat parhaillaan puolustussopimuksesta, joka toteutuessaan antaa Yhdysvaltain asevoimille mahdollisuuden käyttää esteettä suomalaista maaperää ja tukikohtia harjoitteluun ja materiaalin säilyttämiseen.

Neuvotteluja Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisestä puolustus­yhteistyö­sopimuksesta eli defence cooperation agreementista (DCA) on käyty viime viikolla Katajanokalla.

Suomen puolelta neuvotteluja vetävä apulaisosastopäällikkö Mikael Antell ulkoministeriön poliittiselta osastolta sanoo, että keskusteluissa on käyty sopimusteksti kertaalleen läpi ”positiivisessa ja ratkaisuhakuisessa hengessä liittolaisten kesken”.

Presidentti Sauli Niinistö on perustellut kahden­välistä sopimusta Suomen turvalli­suuden maksi­moimisella. ”Siinä suhteessa Yhdysvallat on merkittävä tekijä”, Niinistö sanoi Ylen haastattelussa viikko sitten.

Neuvotteluja vetävän Antellin mukaan DCA-sopimus vahvistaa Suomen pidäkettä ja puolustuskykyä Yhdysvaltojen läsnäolon ja puolustusmateriaalin mahdollisen ennakkosijoittamisen kautta.

”Tärkeintä on, että sopimus mahdollistaa sujuvan yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa kaikissa turvallisuustilanteissa ja myös lyhyellä varoitusajalla”, Antell arvioi.

”Lähtökohtaisesti Yhdysvaltain joukot ovat oman lainsäädäntönsä alaisia.”

Natomaana Suomi on ehtinyt elää vasta hetken.

Antellin mukaan yhdysvaltalaisten kanssa neuvoteltava uusi sopimus tulee täydentämään Nato-jäsenyyttä. ”DCA on sopimuksena hyvin käytännönläheinen”, Antell sanoo.

Ydinaseita sopimus ei koske.

Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö on tiivistynyt vauhdilla. Aiesopimus maiden välillä sovittiin jo vuonna 2016, ja painavampia yhteisaskelia otettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. 

Suomella on olemassa useita erilaisia puolustusyhteistyöhön liittyviä sopimuksia kuten esimerkiksi niin sanottu isäntämaasopimus Naton kanssa. ”Erona on se, että tämä on sitova valtiosopimus ja soveltamisalaltaan paljon laajempi”, Antell sanoo.

”DCA-sopimus mahdollistaa joukkojen maahantulon, maassaolon, materiaalin ennakkovarastoinnin sekä mahdolliset infrastruktuuri-investoinnit Yhdysvaltain kongressin Pentagonille myöntämien varojen kautta”, Antell sanoo.

Yhdysvaltojen puolelta neuvotteluvaltuuskuntaan kuuluu edustajia maan ulkoministeriöstä, puolustusministeriö Pentagonista sekä sotilaita Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoitetuista joukoista.

Antellin mukaan Yhdysvalloille sopimuksessa on tärkeintä se, että he tietävät, millä ehdoilla he voivat tulla Suomeen ja toimia täällä.

Kahdenvälisten puolustussopimusten eduksi on yleisesti nähty muun muassa tiedustelutiedon parempi liikkuminen sekä päätöksenteon sujuvuus verrattuna isompaan yhteenliittymään.

Turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt tutkimusjohtaja Hanna Ojanen on aiemmin todennut, että kahdenväliset puolustussopimukset ovat suurvalloille tyypillinen toimintatapa.

”Kahdenväliset sopimukset ovat käteviä, koska niissä voi olla itse määräävä osapuoli”, Ojanen arvioi viime vuonna Helsingin Sanomissa.

Norjassa sikäläinen DCA-sopimus antoi Yhdysvaltain joukoille ja hävittäjäkoneille käyttöoikeuden muun muassa Ryggen lentokenttäalueeseen Oslon lähellä. Ryggeen Pentagon on norjalaismedian tietojen mukaan investoimassa noin 170 miljoonan euron arvosta. Investointeja perustellaan toiminnan sujuvoittamisella.

”Lähinnä investoidaan siksi, että joukkoja pystytään ottamaan vastaan, kun ne tulevat ja menevät”, totesi apulaisulkoministeri Douglas D. Jones Yhdysvaltain ulkoministeriöstä haastattelussa helmikuussa.

Mitä yhdysvaltalaisten investoinnit Suomessa voisivat olla?

”Tällä on aikaista spekuloida, mutta teoreettisesti kyse voisi olla esimerkiksi F-35-hävittäjien huoltohallista. Käytännössä sellaista, mitä pidetään yhdessä tarpeellisena”, Antell sanoo.

”Sopimuksessa määritellään myös tilat ja alueet, joihin yhteistyö keskitettäisiin. Ne ovat lähtökohtaisesti sotilasalueita ja varuskuntia. Periaatteessa niitä voi olla useampiakin, mutta tältä osin keskustelut ovat vielä auki”, Antell sanoo.

Hänen mukaansa Yhdysvallat ei enää lähtökohtaisesti tavoittele pysyvää läsnäoloa vaan he toimivat rotaatioperiaatteella eli kierrättävät joukkoja jaksoissa, joiden kesto vaihtelee.

Suomen ja Yhdysvaltain väliset virkamiestason neuvottelut tulevat jatkumaan HS:n tietojen mukaan ensi vuoteen, jonka jälkeen sopimusluonnos siirtyy eduskuntakäsittelyyn.

DCA-sopimuksen yksityiskohdista ei ole julkistettu tietoja kesken neuvottelujen, mutta jotain voidaan päätellä vastaavista sopimuksista, joita Yhdysvallat on solminut muiden Nato-maiden kanssa.

Parhaillaan Yhdysvallat neuvottelee Suomen lisäksi DCA-sopimuksesta Tanskan ja puolustusliittoon pyrkivän Ruotsin kanssa. Yhdysvallat pyrkii saamaan DCA-sopimukset usein samansisältöisiksi.

DCA:ssa sovitaan yksityiskohtaisesti edellä kerrotun lisäksi muun muassa amerikkalaisjoukkojen rikosoikeudellisesta toimivallasta, tulleista sekä verotuskäytännöstä kumppanimaassa. Sopimus on määräaikainen, Suomen ja Yhdysvaltain välillä todennäköisesti alkuun kymmenen vuoden mittainen.

Norja on sopinut omassa DCA-sopimuksessaan kolmesta lentokentästä ja yhdestä laivastoasemasta, joita Yhdysvallat, sen joukot ja sopimuskumppanit voivat esteettömästi käyttää.

Kun neuvottelut käynnistyivät, Yhdysvallat oli pyytänyt pääsyä vielä useammalle alueelle. Alueita ei kutsuta sopimuksissa tukikohdiksi vaan yhteisalueiksi, englanniksi agreed facilities and areas.

Norjan kanssa Yhdysvalloilla on pitkää puolustusyhteistyötä, sillä Norja on vuonna 1949 syntyneen puolustusliitto Naton perustajajäsen. Yhdysvaltalaisista asevarastoista Norjan alueella on sovittu jo vuosikymmeniä sitten.

Omassa sopimuksessaan myös Suomi voi luovuttaa sotilasalueita yhdysvaltalaisten käyttöön.

Samalla näitä alueita voitaisiin muokata esimerkiksi pidentämällä kiitoratoja, rakentamalla lisätiloja tai syventämällä satamaa. Ainakin alkuun yhteistyö on luultavasti pienimuotoista.

Voisiko yksi alue olla Rovajärven ampuma-alue Lapissa, Mikael Antell?

”Periaatteessa se tai osa siitä voisi toimia yhteisenä harjoitusalueena, mutta spekulaatio on ennenaikainen. Sijainneista ei ole vielä keskusteltu.”

Suomelle on neuvotteluissa tärkeää varmistaa, miten yhdysvaltalaisten mahdollisia toimia Suomen alueella valvotaan.

Antellin mukaan on vielä aikaista arvioida, miten Suomi tulee tätä kontrollointia tekemään. ”Yhteistyö perustuu ensisijaisesti luottamukseen sekä yhteydenpitoon ja yhteisiin pelisääntöihin sekä siihen, että molemmat tätä haluaa”, Antell sanoo.

Sopimus antaa myös amerikkalaisille aluksille niin merellä kuin ilmassa liikkumisvapautta. ”Toiminnan pitää olla lähtökohtaisesti sujuvaa, mutta myös Suomen täysivaltaisuutta pitää tietenkin kunnioittaa”, Antell sanoo.

Toivovatko yhdysvaltalaiset, että heidän sotilaansa olisivat Yhdysvaltain lakien alaisia toimiessaan Suomen maaperällä, Mikael Antell?

”Lähtökohtaisesti Yhdysvaltain joukot ovat oman lainsäädäntönsä alaisia, toki Suomen sääntöjä kunnioittaen. Tästä sääntelystä paljon tulee Natosta”, Antell sanoo.

”Sopimuksen ehtoja voi joiltain osin verrata diplomaattien erivapauksiin vaikka arvonlisäverotuksen suhteen. Lähtökohtana on että toinen valtio ei maksa toiselle valtiolle veroja. Keskeistä on, että kaikki varat voidaan suunnata puolustusyhteistyöhön.”

Kommentit

Risto Eloranta

Sami Miettinen: ”Lähtökohtaisesti Yhdysvaltain joukot ovat oman lainsäädäntönsä alaisia.”

Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että suomi antaa rikosoikudellisen immuniteetin amerikan passin omaaville toimijoille.

Näitä tapauksia on eri puolilla maailmaan, jossa siis amerikkalaiset sotilaat ovat innostuneet rikoksiin kuten esimerkiksi raiskauksiin ja tämä isäntämaa ei ole saanut ko henkilö oikeuden eteen, koska valtio meni sopimaan immuniteettisopimukset.

Myöhemmin tämän rikoksen tehnyt henkilö saa uuden sijoituspaikan maan ulkopuolelta ja näin ollen uhri ei koskaan saa oikeutta.

Tämä myös tarkoittaa sitä, että suomi ei saisi missään olosuhteissa luovuttaa amerikkalaisia sotilaita Haagiin (ICC:n) tuomionistuimeen sotarikossyytteisiin.

Jussi Koivisto:

Käytännössä uutinen koskee, sitä että jonkun varuskunnan yhteyteen rakennetaan amerikkalaisille 1-2 omaa kasarmia. Ja niiden viereen varastohallit. Joihin varastoidaan USA:n yhteisissä harjoituksissa tarvittava kalusto.

Eli sama tilanne kuin kesän 2022 jälkeen on ollut Dragsviikissä. Siellä on ollut USA:n merijalkaväen huoltokomppania tai kaksi. Ja heille on osoitettu uusi huoltoalue ja hallit heidän kasarmiensa vierestä.

Perinteisesti monikansallisissa sotilasoperaatioissa sotilaat ovat lähettäjämaan tuomiovallan alla. Kyseessä ei ole vapaudut vankilasta kortti. Vaan käytännössä todettu fiksuin ratkaisu.

Olisihan se outoa että USA:n sotilas myöhästyttyään lomalta paluustaan tuomittaisiin Suomen oikeusistuimessa.

Tai jos USA:n sotilas varastaa USA:n asevoimiöta, niin hänet tuomittaisiin jossain Sodankylän käräjäoikeudessa.

Risto Eloranta: 

"Tai jos USA:n sotilas varastaa USA:n asevoimiöta, niin hänet tuomittaisiin jossain Sodankylän käräjäoikeudessa." Entä jos tuo sotilas iltalomillaan pistäytyy kasarminsa ulkopuolella ja syyllistyy vaikkapa kantasuomalaisen pahoinpitelyyn tai raiskaukseen. Onko tuon suomalaisen omalla kuluriskillään lähdettävä ajamaan kannetta amerikkalaisessa tuomioistuimessa? Tuntuu aika kohtuuttomalta.

Jussi Koivisto:

Ymmärrän huolesi. Mutta sama käytäntö on muidenkin Nato-maiden sotilailla.

Tässähän siirretään vallan jaon kolmiopissa vain tuomiovalta sotilaan lähettäjämaan vastuulle.
Vain tuomiovalta, vai hoitaako US Army myös tutkinnan vai saako sen suorittaa Suomen poliisi? Edelleenkin jäi epäselväksi maksaisiko US suomalaisen asianomistajan matka- ja oikeudenkäyntikulut vai jäisivätkö ne asiaomistajan omalle kontolle? Suomalainen asianajaja tuskin kelpaa sikäläiselle tuomioistuimelle, ja amerikkalainen asianajotoimisto osaa tunnetusti kirjoittaa suolaisia laskuja. Jos maksajaa ei ole tarjolla niin tuo oikeus taitaa suomalaisen kannalta olla vain näennäistä. 

Jussi Koivisto:

Sami Miettinen: ”Lähtökohtaisesti Yhdysvaltain joukot ovat oman lainsäädäntönsä alaisia.”

Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että suomi antaa rikosoikudellJussi Koivisto: Joko saa vastata?Käytännössä uutinen koskee, sitä että jonkun varuskunnan yhteyteen rakennetaan amerikkalaisille 1-2 omaa kasarmia. Ja niiden

Risto Eloranta: "Tai jos USA:n sotilas varastaa USA:n asevoimiöta, niin hänet tuomittaisiin jossain Sodankylän käräjäoikeudessa." Entä jos tuo sotilas iltalomillaan

Jussi Koivisto:

Ymmärrän huolesi. Mutta sama käytäntö on muidenkin Nato-maiden sotilailla.

Tässähän siirretään vallan jaon kolmiopissa vain tuomiovalta sotilaan lähettäjämaan vastuulle.

 jussi toivanen:

Summa summarum: Suomi on nyt ainoa NATO maa jonka lainsäädäntö pakottaa kaikki miehet suorittamaan asepalveluksen ja päätymään sen jälkeen epäsuorasti palvelemaan Yhdysvaltojen geopoliittisia etuja ajavan palkka-armeijan alaisuudessa. Se että Suomen lait eivät päde amerikkalaisiin palkkasotilaisiin (mahdollisesti muihinkaan) Suomen maaperällä kertoo missä mennään ja kuka todellisuudessa jatkossa määrää. Kaikki Suomen sotilaallisesti strategiset päätökset tehdään jatkossa Yhdysvaltojen alaisuudessa. Saivartelu presidentin (poliitikko) ylipäällikköydestä ja suomalaisesta esikunnasta ei tätä muuta.

Siksi olisi viimeistään nyt aiheellista keskustella armeijan suorittaneiden isänmaalle vannotun sotilasvalan sitovuudesta jatkossa. Tätä ei valitettavasti nuoret armeijaan menon perinnettä tunnollisesti kunnioittavat nuoret iästään johtuen vielä ymmärrä, eikä tätä dilemmaa poliittinen johto tietenkää halua keskusteltavaksi. On myös toki niin että Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi moni tätä aidosti haluaa ja sekin on ymmärrettävää. Lakisääteistä yleistä asevelvollisuutta ei silti voi enää perustella tilanteessa jossa tekaistuilla todisteilla aloitetuilla sodistaan tunnetun vieraan valtion palkka-armeija tekee maan turvallisuuteen vaikuttavat linjaukset.

 *************

Mikael Auervirta: 

Tuntuupa erikoiselta, että tämä DCA-projektista päättäminen ja sen eteneminen on mennyt politiikkaakin tutkailevalta kansalaiselta aivan ohi. DCA ei tullut esimerkiksi Natoon hakemisen käänteissä missään vaiheessa esiin. Mitä parlamentaarista kanavaa pitkin tämä kahdenvälinen yhteistoimintahanke on oikein edennyt?

Äkkiseltään vaikuttaa vieraalta ajatukselta, että Suomesta varataan toiselle valtiolle diplomaattiseen koskemattomuuteen verrattavissa olevia ”yksinoikeudellisia” plänttejä.

Miksi amerikkalaisten pitää saada erityinen suvereniteetti alueilleen? Eivätkö he voisi toimia ihan tavanomaisesti vuokralaisen tai maanomistajan elkein Suomen lakien mukaan?

Juhani Ojala:

Erin omainen ratkaisu toteutuessaan. Vetää vuorenvarmasti myös mahdollisen vastapuolen joukot kuvaan mukaan historiamme osoittaneella tavalla. Mutta: Jää unhoon jo isien ikävä luku: Uus on juoma ja juojien suku. (koskenniemi)

Esko Riikonen:

Ratkaisu on Suomen etujen mukainen. Mutta aina on joitakin, joita ohjaa sympatia Venäjää kohtaan ja viha Usaa kohtaan.
Olemme liittyneet Natoon saadaksemme turvaa odottamattoman ja julman Venäjän pyrkimyksiltä.

Mikael Auervirta:

Eskon tulkinta menee metsään meikäläisen osalta; omat sympatiani ovat mitä siniverisimmästä suomalaisuudesta ja itsemääräämisoikeutemme säilyttämisestä kaiken yläpuolella kaikissa tilanteissa. Tähän perustuen olen yllättynyt ja vähän jopa pettynyt hiljaisuudesta, jonka verhossa maaperällemme on muodostumassa vieraan toimijan suvereeneja mikro-hallintoalueita. Mikä olisi estänyt niitä muodostumasta aivan tavanomaisella valtion maiden käyttöoikeuden luovutuksilla, mutta ilman meidän lakiemme ja velvoitteidemme täysimääräisissä puitteissa?

Esko Riikonen:

Suomalaiset ovat jo 80 vuotta sitten oppineet ymmärtämään, että yksin on vaikeeta olla isoa hyökkääjää vastassa. Itsenäisyys säilyy paremmin, kun on liittolaisia, jotka auttavat. Se nähdään erinomaisen hyvin nyt Ukrainassa. Ukraina oli vielä sen takia heikossa asemassa sodan alussa, että se luotti Budabestin sopimukseen, jossa Venäjä lupasi olla hyökkäämättä Ukrainaan ja tunnusti Ukrainan rajat ja suvereniteetin. Ja miten kävi 24.02.2022? 200 000 venäläissotilasta hyökkäsi Ukrainaan.
On hienoa puhua itsemääräämisoikeudestamme, vaikka se ei ole mitenkään uhattuna. Olemme liittolaisia ja sen mukaan toimitaan.
Minusta tuntuu, että ne, jotka väittävät Suomen edun olevan se, että täällä ei ole vieraita joukkoja ja aseita, ovat todellisuudessa Venäjän asialla. Jos Suomessa saadaan aseisiin kaikkiaan noin 900 000 miestä, niin samalla kaavalla Venäjällä saataisiin aseisiin 25 kertaa enemmän, eli 22 miljoonaa, niin miten siinä kävisi. Vaikka kaikki eivät olisi joka hetki rintamalla, niin reserviä liittäisi. Nyt toki näyttää Ukrainan kannalta hyvälle, ettei Venäjä saa mobilisoitua sotilaita rintamalle.

Olen taatusti isänmaallinen ja Suomen puolella, mutta uskon, että ilman apua jossain vaiheessa reservit ja aseet voivat loppua.

 

                   Unohda NATO, jenkit tulevat!