Raimo Paakasuo keräsi melkein 8000 koppakuoriaista – nyt hän enää jahtaa häröjä ja kuoriaiset pääsivät museoon

10.3.2018

 Luonnontieteellisen museon amanuenssi, Moron luontotohtori Tomi Kumpulainen (vas.) sanoo, että museo saa harvoin niin hyvin järjestettyä ja kattavaa kokoelmaa kuin Raimo Paakasuon kovakuoriaiskokoelma.

Nyt on selvinnyt, mistä riisi- ja jauhopusseissa asuva riisi­härö on saanut nimensä. Tuholaisen nimi tulee Turusta.

Hyönteistutkimuksen pioneerin Raimo Paakasuon, jonka mukaan sana härö tulee Turussa asuneiden veljesten sukunimestä.

– Aikoinaan siellä asui Härön veljekset, jotka juoksivat vikkelästi paikasta toiseen. Riisihärölle nimen antanut tutkija ajatteli, että otus juoksee samalla tavalla kuin he, Paakasuo paljastaa.

87-vuotias Paakasuo lahjoitti helmikuun lopulla koko kovakuoriaiskokoelmansa Tampereen museokeskus Vapriikissa sijaitsevaan Luonnontieteelliseen museoon. Kokoelma käsittää täsmälleen 7 947 kovakuoriaista, jotka edustavat 1 687:ää lajia.

– Tällaisen kokoelman saaminen on historiallisen hieno hetki samalla tavalla kuin näyttelyn avaaminen, luonnehtii museo­amanuenssi Tomi Kumpulainen.

Harvinaista saalista

Suurin osa kovakuoriaisista on kerätty Tampereen ja Pirkanmaan alueelta. Erinomaisia saalistuspaikkoja ovat olleet Iidesjärven rannat ja Ryydynpohjan Isosuo.

Paakasuo kertoo, että kun Tampereen kaupunki aikoinaan kaivoi Isosuosta turpeet pois ja vei Naistenlahden voimalaan, tilalle tuotiin maa-aineksia ympäri Pirkanmaata.

Maa-ainesten mukana Ryydynpohjaan kulkeutui suuri määrä eri kovakuoriaislajeja.

– Paikka on hienoja lajeja aivan täynnä.

Sekä Iidesjärveltä että Ryydynpohjasta Paakasuo löysi kovakuoriaisia, joita ei ollut nähty aikaisemmin missään muualla Suomessa. Tällaisia olivat ainakin Ryydynpohjasta löytynyt sukeltajakuoriainen Coelambus parallelogrammus ja Iidesjärvellä osmankäämin lehtien välissä asustellut makiitäjäinen Demetrias imperialis.

– Kun tällaisen löysi, aina se sykähdytti kummasti.

Kuoriaiset ovat kokoelmassa esimerkillisessä järjestyksessä.

Änkesivät suuhunkin

Paakasuo aloitti hyönteisten keräämisen jo nuorena.

Viipurissa syntyneellä, mutta Pispalassa varttuneella Paakasuolla oli tapana kuljeskella lähiympäristön niityillä, missä silmä kiinnittyi kirkkaan värisiin perhosiin.

– Sideharsosta tein itse haavin ja sitten aloin kerätä. Olin polleeta poikaa, kun taas tuli nättiä ja komeaa.

Myöhemmin Paakasuo pääsi ”oppipojaksi” tamperelaiselle Thorwall Grönblomille, joka oli paitsi sateenvarjohtehtaan omistaja myös tunnettu hyönteistutkija.

Kun perhoset oli kerätty, Paakasuo vaihtoi kovakuoriaisiin. Vuosikymmenten aikana kertynyt kokoelma lienee kattavimpia Suomessa.

Keräysmatkojen aikana ehti tulla immuuniksi pistoille ja puremille.

– En tiedä kuinka monet hyönteiset itse nitistelin ja pureskelin, kun änkesivät joka paikkaan, suuhunkin.

Keräily jatkui aivan viime vuosiin asti. Kun uutta talletettavaa ei enää löytynyt, Paakasuo päätti panna ”lapun luukulle”.

– Yhtään en ole sen jälkeen kerännyt, paitsi riisipusseista olen ottanut häröjä talteen. Siellä on nimittäin riisihärön lisäksi toinenkin härölaji, jollaista en ole vielä saanut.