Anna Kontula

Anna Kontula: Luokka on syrjinnän väline

Tuula Kärki18.10.2016

Luokkajako paljastuu Suomessa viimeistään, kun katsoo, miten sosiaalietuudet jakautuvat.

Suomessa syrjintäkeskustelu on luokille sokea. Tästä muistuttaa kirjailija-tutkija, kansanedustaja Anna Kontula (vas.) tuoreessa kirjassaan Luokkajako (Into 2016). ”Varallisuudesta johtuva eriarvoisuus mielletään samalla tavoin itsestäänselvyydeksi kuin aikoinaan sukupuolten erot”, hän kirjoittaa.

”Keskittyminen yksilöihin ja niiden moraaliseen arvottamiseen vie huomion pois vallan ja vaurauden epätasaisesta jakautumisesta, jonka luokkarakenne tekee mahdolliseksi.”

Erityisesti siinä on kyse siitä, kenellä on valta.

”Lainsäädäntö kyllä edistää yhdenvertaisuutta, mutta myös suojaa joidenkin etuoikeuksia”, hän arvioi.

Nuo jotkut ovat tietysti eliitti ja jossain määrin keskiluokka.

Luokka on syrjinnän väline

Kontula toteaa, että luokka on syrjinnän väline: Matala yhteiskuntaluokka – työväenluokka – johtaa monenlaiseen yksilön syrjintään. Se näkyy vaikkapa siinä, miten yhteiskuntaluokka ohjaa lapsen koulumenestystä, ja siinä, miten pääsee opiskelemaan. Se näkyy siinä, millaisia terveyspalveluja käyttää, millaisen suhtautumisen kohtaa, kun joutuu työttömäksi, ja siinä, millaisiin töihin päätyy silloinkin, kun on hankkinut korkea-asteen koulutuksen.

Erityisesti se näkyy viranomaisten suhtautumisessa, kun yhteiskunnan pitäisi maksaa yksilölle sosiaalietuuksia.

Kontula valittelee sitä, että luokista ei puhuta tai ainakaan niitä ei juuri tutkita. Hän muistuttaa, että jos yhteiskuntaluokkia ei tunnisteta, on luokkaeroihin palautuva syrjintä helppo piilottaa rakenteisiin.

Syvin kuilu

Ja syrjintäähän löytyy. Siitä Kontula luettelee kirjassaan esimerkkejä. Erityisesti hän avaa luokkasyrjintää viranomaispalveluissa. Kun puhutaan yhteiskuntaluokista, syvin kuilu on työväenluokan ja keskiluokan välillä.

”Tässä kulkee myös raja viranomaispalvelun ja viranomaiskontrollin välillä”, Kontula toteaa.

Hän arvioi, että suomalainen lainsäädäntö toimii suurimmalta osin hyvin.

”Silti olisi liioittelua väittää, että laki olisi kaikille sama”, hän kirjoittaa.

Hänen mukaansa lait, jotka vaikuttavat eri yhteiskuntaluokkiin eri tavoin, pelaavat jo valmiiksi etuoikeutettujen luokkien hyväksi.

Se näkyy vaikkapa verotuksessa. Kontula kuvaakin paljon puhuttua progressiivista verotusta ironisesti kauneusvirheeksi suomalaisessa verotuksessa, jota käytetään lähestulkoon vain valtion tuloverotuksessa. Muu verotus on tasaveroa, ja sehän toimii hyvätuloisten eduksi.

Kaupat auki yksille

Kontula yhdistää luokkajaon myös muutoksessa olevaan työelämään. Käytännönläheinen esimerkki on kauppojen aukiolon vapautuminen, joka tuli voimaan vuoden alusta.

Kontula todistaa kauppojen aukiololla olevan selvä sosioekonominen ulottuvuus.

”Kun anonyymin kuluttajan vapausasteita lisätään kauppojen aukioloa pidentämällä, tarkoittaa se palvelutyöläisen vapauden vähentämistä”, hän arvioi.

”Välillisesti se vaikuttaa myös näiden ihmisten perheiden autonomiaan – siihen, yöpyykö lapsi päiväkodissa vai omassa sängyssä tai saako jouluaattoa viettää puolisonsa kanssa.”

Kontula muistuttaa siitä, että ihmisten ostovoima ei muutu aukioloa pidentämällä.

”He tuskin ostavat aikaisempaa enempää”, hän toteaa.

”Pikemminkin kauppojen aukiolon vapauttamisen taustalla on näkemys yhteiskunnasta, jossa yhteiset pelisäännöt järjestetään (suurten) yritysten tarpeista, ja jossa elinkeinoelämän syke tuntuu tasaisena ympäri vuorokauden ja vuoden.”

Stressi kasautuu

Epätyypilliset työajat ovat pääosin työväenluokan töissä.

”Koska pariutuminen on luokkasidonnaista, myös työväenluokkaisia vuorotöitä tekevien ihmisten perheenjäsenet ovat usein vuorotöissä. Näin arjen aikataulustressi kasautuu”, Kontula kirjoittaa.

Hän kertoo kollegastaan, kokoomuspoliitikosta, joka on puolustanut voimakkaasti kauppojen vapaata aukioloa. Kollega oli lähdössä porukan kanssa joulunviettoon Lappiin.

”Olin vähän kateellinen”, Kontula kirjoittaa.

”Meidän suvussa niin moni on palveluammatissa, että vastaava reissu ei tulisi kysymykseen, kun aina jonkun on oltava töissä. Viime aaton puolisoni päivysti vanhainkotien viemäreitä ja jäätyneitä lukkoja. Me saimme hänet kotiin vasta joulupäivänä.”

Rikkaat kauhovat sosiaalietuudet

Varakkaat vastaanottavat yhteiskunnan tukia enemmän kuin köyhät.

Tämä johtuu siitä, että useat sosiaalietuudet – työttömyysturva, eläkkeet, vanhemmuuden tuet – ovat ansiosidonnaisia. Ne kasvavat palkkatason mukana.

”Veronalaisten sosiaalietuuksien jytky menee hyvätuloisille”, kansanedustaja, tutkija Anna Kontula kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Luokkajako.

”Siinä, missä alle kymppitonnin tuloilla veronalaiset sosiaalietuudet jäävät muutamaan tonniin, suurituloisimpien porukassa keskiarvo on lähes seitsemänkymmentätuhatta.”

Hän toteaa, että ei löydy perustetta puheille, joiden mukaan perusturva passivoisi. Hän käyttää esimerkkinä perhevapaiden ansiosidonnaisia etuuksia.

”Ei ole perustetta sille, miksi samasta kotityöstä maksetaan toisille moninkertaisesti”, Kontula pohtii.

Hänestä sosiaalietuuksien sitominen kuukausiansioihin on luokkaratkaisu.

”Summa ei yksityisen eläkevakuutuksen tavoin riipu siitä, paljonko järjestelmään on maksanut, vaan kiinnittyy tietyn tulotason yleiseen maksukykyyn.”

 

Luokkalaki-kirja julkaistiin tiistaina 18.10. 2016