keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Elvi Sinervo

11.12.13


Elvi Sinervo 1960-luvulla.
Elvi Aulikki Sinervo (4. toukokuuta 1912 Helsinki – 28. elokuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Hän oli selkeän vasemmistolainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään sekä toimi sotien jälkeen pitkään Suomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP).
Sinervo kuului Helsingin Vaasankadulla kasvaneeseen perheeseen, jonka muihin sisaruksiin kuuluivat kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Aira Sinervo.
Sinervo kuului vuonna 1936 perustetun kulttuuriyhdistys Kiilan kantaviin voimiin alusta lähtien. Hänen lisäkseen Kiilan ydinryhmään kuuluivat Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Varsinaisesti Kiilaan hyväksyttiin vain kirjailijat, mutta ryhmässä toimi aktiivisesti myös kriitikoita ja elokuvaohjaajia. Jo tunnustusta saaneista kirjailijoista Kiilaan liittyivät Katri Vala ja Pentti Haanpää. Sodan jälkeen Kiilan toiminta virisi nopeasti uudestaan, ja se jatkui aina 1970-luvulle saakka.
Jatkosodan aikana Sinervoa pidettiin vankeudessa, turvasäilössä poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Hänen tunnetuimpiin runoihinsa kuuluva Natalia on tältä ajalta. Muista Sinervon poliittisista teksteistä muistetaan mm. SKP:n 30-vuotisjuhliin 1948 kirjoitettu Kivinen laulu sekä vuoden 1949 Kemin veritorstain innoittamat Lintu mustasiipi lennä ja Sinä tiedät luokkasi lait. Nämä ja monet muut hänen runonsa saivat uutta julkisuutta lauluiksi sävellettyinä vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen nousun myötä 1970-luvun alussa.
Elvi Sinervo oli naimisissa lääkäri-kansanedustaja-päätoimittaja Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi Ryömän kuolemaan liikenneonnettomuudessa. Suomentaja Liisa Ryömä on Sinervon ja Mauri Ryömän tytär.
SKP:n toimintamuotoihin pettynyt Sinervo erotettiin puolueesta marraskuussa 1959, mutta hän piti itseään tämän jälkeenkin kommunistina ja jatkoi toimintaansa Rauhanpuolustajat -järjestössä.
Sinervolle myönnettiin Eino Leinon palkinto 1980 ja Mikael Agricola -palkinto vuonna 1973 Bertolt Brechtin näytelmän Teurastamojen Pyhä Johanna sekä Per Olov Enquistin romaanin Ihmeparantajan viides talvi suomennoksista.

Elvi Sinervon Pieni Liisa parka 1974

Vesa Mäkelä - Pieni Liisa parka
Klippi TV-ohjelmasta: Rakastin

Balladi esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1948 lähetetyssä radiokuunnelmassa Toukokuun viimeisenä iltana, jonka teemana olivat luokkarajat.
Elvi Sinervon omia tekstejä on sävelletty ja levytetty kolmisenkymmentä. Enemmistö niistä on selkeän poliittisia, mutta muunkinlaisia lauluja on joukossa huomattava määrä. Vera Teleniuksen Niin muistan -levy rakentuu Sinervon tekstien varaan. Sinervo on myös suomentanut runsaasti laulutekstejä, etenkin Hesseä ja Brechtiä. Vesa-Matti Loiri laulaa Lasihelmipeli-albumillaan hänen Hesse-suomennoksiaan.
Vesa Mäkelä ( 1947- 2003) oli suomalainen näyttelijä. Hän myös levytti muutamia lauluja.
Mäkelä aloitti uransa Yleisradion televisioteatterissa. Vesa Mäkelä toimi usein kertojana eri lyhytelokuvissa, mutta hän näytteli kuudessakymmenessä tv-sarjassa, tv-elokuvassa ja valkokangaselokuvassa.
Hän oli ohjaaja Aleksi Mäkelän isä ja näyttelikin poikansa elokuvissa.
Hän kuoli kotonaan vaikeaan sairauteen 56-vuotiaana.

Pieni Liisa-parka, laulaa Kauko Käyhkö, sanat Elvi Sinervo

Kauko Käyhkö oli Dallapén muusikkona usean vuoden ajan, hän oli myös hyvä säveltäjä ja sanoittaja. Hänen tumma bassoäänensä soi lukuisissa konserteissa, filmeissä ja äänilevyillä. Hän toimi myös radioteatterin näyttelijänä sekä suositussa Kipparikvartetissa. Tässä kuulemme Elvi Sinervon sanoittaman ja Kauko Käyhkön säveltämän laulun Pieni Liisa-parka, säestää Taito Vainion yhtye.

Elvi Sinervo oli vakaumuksen runoilija

30.04.1973   Elvi Sinervon haastattelu

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vakaumuksen_runoilija_-_elvi_sinervo_11585.html#media=11587

Kirjailijaryhmä Kiilan perustajajäsen, 1930-luvun lopulla tuotantonsa aloittanut Elvi Sinervo nousi uuteen arvoon 1970-luvun vasemmistoaallon myötä.

Kirjallisuusyhdistys Kiilan, radikaalin Työväen Näyttämön sekä välirauhan aikaisen Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran toimintaan osallistunut kirjailija oli sodan aikana turvasäilössä.
Vankilassa hän kirjoitti käymäläpaperille runokokoelman ”Pilvet”.
Sodan jälkeisellä tuotteliaalla kaudella ilmestyivät lisäksi mm. romaani ”Viljami Vaihdokas”, novellikokoelma ”Vuorelle nousu” ja pienoisromaani ”Toveri, älä petä”.
Julkaistuaan 1950-luvulla viimeiset teoksensa Sinervo jatkoi kääntäjänä.
Elvi Sinervoa (1912–86) on arvostettu kirjailijana myös hänen oman poliittisen leirinsä ulkopuolella, vaikka eräiden teosten puolueuskollisuutta onkin arvosteltu. Toisaalta hän sai moitteita myös puhdasoppisimmilta hengenheimolaisiltaan.

Teksti: Jukka Lindfors

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)