Temperamentti
Liisa Keltikangas-Järvinen johdatteli temperamenttien maailmaan
Työterveyslääkäri
2006
Psykologian maailmankuva oli 1990-luvulle asti oli enviromentalismin
värittämä. Sen mukaan ympäristö muovaa ihmisen persoonallisuuden "tabula
rasa" –tilasta, johon perimällä ei ole vaikutusta. Molekyyligenetiikan
havaintojen myötä ajattelu on muuttunut ja temperamenttitutkimus on
tuonut uutta näkökulmaa yksilöiden erilaisuuteen. Psykologian professori
Liisa Keltikangas-Järvinen johdatteli STLY:n 60-vuotisjuhlaseminaarin
osallistujia kahden intensiivisen tunnin ajan temperamenttien kiehtovaan
maailmaan. Vuolasta ja värikästä kerrontaa oli luontevaa seurata mukana
omien arkihavaintojen pohjalta. Kirjasin luennon antia iloksi
niillekin, jotka eivät olleet
mukana antoisassa seminaarissa.
Mitä temperamentti on?
Temperamentti on laaja joukko taipumuksia, jotka määräytyvät geneettisesti, raskauden aikana ja varhaislapsuudessa. Ne muodostavat persoonallisuuden biologisen pohjan, joka on läheisessä yhteydessä neurotransmittereiden tasoon (dopamiini, serotoniini, katekolamiinit). Myös äidin raskausajan stressihormonitaso vaikuttaa lapsen temperamenttiin. Temperamentti ei kerro älykkyydestä tai kognitiivisista kyvyistä.Temperamentin osa-alueita ovat mm sensitiivisyys, aktiivisuus, sopeutuvuus, sosiaalisuus, emotionaalisuus, mieliala, intensiivisyys, lähestyminen/ välttäminen, rytmisyys, häirittävyys (tarkkaavuuden kesto), sinnikkyys, elämyshakuisuus, riskin välttäminen ja palkintoriippuvuus. Kunkin osa-alueen määrää ihmisessä kuvataan dimensioilla matala tai korkea. Ominaisuuksina ne eivät ole hyviä tai huonoja – arvotuksen määrää kulloinenkin toimintaympäristö vaatimuksineen. Kaikki piirteet jakautuvat ihmisissä Gaussin käyrän mukaan, eli ääripiirteitä on vähemmän. Jokaisessa meistä on jokaista ulottuvuutta, mutta yksilöllisyys syntyy niistä piirteistä, joita on joko vähän tai paljon, eli ulottuvuuksien ääripäistä. Temperamenttierot eivät ole patologiaa, vaan normaalivaihtelua.
Juhlapuheissa puhutaan erilaisuuden ymmärtämisestä, mutta arjessa ennemminkin huokaillaan ihmisten erilaisuutta. Iän myötä erilaisuus lisääntyy, vaikka toisaalta nyky-yhteiskunnassa on aina vaan vähemmän tilaa erilaisuudelle.
Temperamentti vaikuttaa vuorovaikutukseen äidin ja lapsen välillä. "Kiltit lapset" saavat positiivista palautetta itsetuntonsa kasvualustaksi. Vaativat ja "hankalat" lapset käynnistävät vanhemmissaan huolestuneisuuden ketjun, jota ruokkivat ympäristön syyllistävät, hyvää tarkoittavat neuvot. Lapsi vaistoaa sanattomista tai sanallisista viesteistä, että hänen pitäisi olla jollain lailla toisenlainen ollakseen hyväksytty.
Lopputuloksena vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa muovautuu persoonallisuus.
Temperamentti ei ole huonoa tai hyvää käytöstä
Temperamentti on joukko taipumuksia, ei valmis käyttäytymismalli. Temperamenttiin eivät kuulu arvot, minäkuva tai defenssit.Lapsena temperamenttipiirteet ovat paremmin näkyvissä. Ilmiasu voi muuttua vuosien myötä, vaikka taipumukset ovat pysyviä. Saatamme tunnistaa vanhan luokkakaverin temperamentista, vaikkei enää muuta tuttua olisi havaittavissa.
Temperamentti määrää, miten helposti ihminen suuttuu, muttei sitä mitä hän suuttuessaan tekee. Sen määrää persoonallisuus.
Temperamenttipiirteitä
Sensitiivisyys voi olla sekä sensomotorista että sosiaalista. Sensomotorisesti herkkä ihminen on herkkä aisteiltaan. Hän huomaa ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan tai oudon hajun. Sensitiivinen häiriintyy metelistä. Ympäristön tarjoamat runsaat virikkeet haittaavat keskittymistä. Virikkeinen tai hälisevä koululuokka halvaannuttaa sensitiivisen lapsen, eikä sensitiivinen aikuinen kykene työskentelemään tehokkaasti maisemakonttorissa, jossa suurin osa energiasta kuluu metelin erittelyyn. Epäsensitiivistä eivät hapan maito, kenkien hiertäminen, sormien palelu tai meteli haittaa – hän ei havaitse niitä.Sosiaalisesti sensitiiviset ovat hyvin herkkiä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja, kun taas sosiaalisesti epäsensitiivinen on kuin norsu posliinikaupassa: hän ei kykene tulkitsemaan sosiaalisesti monimutkaista viestiä ja loukkaa herkästi tahtomattaan. Jos verbaalisesti annetaan eri viesti kuin äänensävyin, lukee epäsensitiivinen vain sanoja ja ihmettelee toisen loukkaantumista.
Aktiivisuus eli tempo
Ihminen, jolla on matala aktiivisuustaso, tekee kaiken verkkaisesti ja rauhallisesti. Hän mielellään istuu ja pohdiskelee. Tälle tyylille ei nykypäivänä ole juuri tilaa, ja hitaus tulkitaan helposti tyhmyydeksi, mikä on virhearvio.Aktiivinen ihminen toimii rivakasti, intensiivisesti, nopeatempoisesti. Ollessaan "hiljaa" hän saattaa laulella, rapsuttaa, kopsuttaa ja naputella. Aktiivisuus on eri asia kuin aikaansaavuus ja aloitekyky. Toiminnan tempo on eri asia kuin älykkyys. Silti monissa työpaikkojen persoonallisuustesteissä nopeus on ominaisuus jota arvostetaan – kuinka monessa työssä nopeus on tärkeämpää kuin asiansa osaaminen tai muut persoonallisuuspiirteet? Aikapaineessa toimiminen on hyvin kapea-alainen stressimittari. Verbaalinen lahjakkuus ei ole sitä, kuinka monta sanaa minuutissa pystyy suoltamaan tai musikaalinen lahjakkuus sitä, kuinka nopeasti pystyy soittamaan Finlandian. Verkkaisuus voi olla viisautta, mutta nykytyöelämässä sitä ei arvosteta.
Sopeutuvuus kuvaa ihmisen nopeutta sopeutua uusiin asioihin ja tilanteisiin. Matalaa sopeutujaa jatkuva muutos kuormittaa ja sopeutumiseen kuluu varsin paljon energiaa. Esimerkiksi lapsi saattaa yrittää nopeassa lähdössä hakea itselleen lisäaikaa sopeutumiseen miettimällä mitä vaatteita laittaisi, mitkä saappaat valitsi yms. Tämä on hänelle sopeutumisen harjoittelua. Hän haluaa ennakoida tulevat tilanteet ja valmistautua niihin. Muutosvastarinta leimataan usein negatiiviseksi, vaikka se on usein sopeutumisprosessia ja viisastakin pohdiskelua.
Sosiaalisuus on nykykielenkäytössä varsin arvolatautunut piirre. Sosiaalisuus temperamentin piirteenä kuvaa sitä, kuinka riippuvainen ihminen on muiden hyväksynnästä ja kuinka seurallinen tai ihmisrakas hän on. Matala sosiaalisuus kuvaa ihmistä, joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa ja viihtyy viikkoja yksin purjehtimassa tai Lapissa pari riekkoa seuranaan. Hänellä on yksi ystävä, sama jo esikoulusta asti, eikä hän tiedä mihin toista ystävää tarvitsisi.
Työpaikkailmoituksissa etsitään sosiaalisia työntekijöitä ja johtajia. Kuitenkin sosiaaliset taidot on eri asia kuin sosiaalisuus eli seurallisuus. Hyvin sosiaalinen johtaja ei kykene tekemään ikäviä päätöksiä, vaan mieluummin siirtää kurjat asiat demokratian nimissä työryhmien päätettäväksi. Tästä syystäkö ikäviä päätöksiä usein halutaan siirtää työpaikalta työterveyshuollon tehtäväksi?
Emotionaalisuus ja mieliala kuvaavat, kuinka optimistinen tai pessimistinen tai huonotuulinen ihminen on perusrakenteeltaan.
Intensiivisyys kuvaa tapaa, jolla ihminen kokee ja ilmaisee tunteitaan. Intensiivisen ihmisen elämä on yhtä draamaa. Ihminen tulkitsee muita sen mukaan, miten hän itse kokee maailman ja ilmaisee itseään. Rauhallinen ihminen voi olla yhtä vihainen kuin dramaattisesti tunteitaan ilmaiseva, vaikkei se näy päälle. Rauhallisemmin ilmaiseva saattaa olla saanut myös pohjalaisen "hillitte ittes" –kasvatuksen. Intensiivisyys tunteissa ei ole sama kuin ailahtelevuus tai epäluotettavuus.
Lähestyminen ja vetäytyminen kuvaavat ihmisen ensireaktiota uuteen ja yllättävään asiaan tai tilanteeseen. Lähestyviä on tyypiltään 30% valkoihoisista. Riskihakuisuus (novelty seeking) on heille luonteenomaista, kun taas 25%:lle valkoihoisista on tyypiltään välttäjiä eli varautuneesti uuteen ja ennakoimattomaan suhtautuvia. He haluavat arvioida tilanteen ja tarkkailla ennen mukaan lähtemistä. Ujous voi olla ihmisiin ja/tai uusiin asioihin kohdistuvaa. Välttävyys on eri piirre kuin hitaasti sopeutuminen, jolloin ihminen vastustaa muutosta vaikka tietää, mitä on tulossa. Ujous on mm amerikkalaisessa kulttuurissa ongelma, jolla saa passituksen terapeutille. Näin on käynyt monelle suomalaislapselle, joka mennyt USA:ssa kouluun. Ujous on kuitenkin vain alkureaktio uusissa ja yllättävissä tilanteissa, eikä se ole suoraan yhteydessä seurallisuuden kanssa. Tutuissa tilanteissa ujo ei ujostele. Ujon itsetunto on kuitenkin usein huonompi, koska ympäristö vahvistaa "reippauden puutetta" yrittäen kannustamalla ja hoputtamalla "siedätyskasvattaa" ujoa.
Rytmisyys kuvaa ruumiintoimintojen säännöllisyyttä ja sisäisen kellon tarkkuutta sekä elämän yleistä säännönmukaisuutta ja järjestystä. Rytminen vauva on siunaus, mutta rytminen puoliso ei välttämättä… Ihminen, jonka rytmisyys on korkea, on taipuvaisempi pitämään paitsi syömis- ja nukkumisaikataulunsa ja rutiininsa säännöllisinä, myös pitämään ympäristönsä siistinä ja järjestyksessä. Jos rytmisyys on korkeaa tasoa, on sopeutuminen aikaeroihin vaikeaa, matalan rytmisyyden ihmiselle nukkumaanmeno- ja valvomisrytmi merkityksettömämpää hyvinvoinnin kannalta.
Häirittävyys kuvaa keskittymiskykyä ympäristöstä tulevien ärsykkeiden keskellä. Kaikki ärsykkeet kesken tekemisen kilpailevat alkuperäisen tekemisen kanssa. Korkean häirittävyyden myötä ihmisestä tulee helposti unohteleva: " Olin juuri ryhtymässä puuhaan, kun…". Mitenkähän pärjää maisemakonttorin hälinässä, puheluiden ja sähköpostien hulinassa häirittävyystasoltaan korkea? Koulussa saa helposti ADHD-diagnoosin, jollei sopeudu koulun malliin ja odotuksiin. Hoidammeko lasta, vaikka pitäisi miettiä miten opettaa lasta hänelle sopivalla tavalla? Häirittävyys ei korreloi älykkyyteen negatiivisesti eikä positiivisesti.
Sinnikkyys on sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Sinnikäs tekee loppuun aloittamansa. Koulussa piirre on hyväksi, kun pitää ahkeroida 45 minuutin jaksoissa. Työelämässä tarvitaan usein kykyä vaihtaa tehtävää nopeasti, ja sinnikkyys voidaan kokea jästipäisyydeksi. Matala sinnikkyys liittyy nopeaan kyllästymiseen ja alisuoriutumiseen. Koulussa menestys matemaattisissa aineissa korreloi eniten temperamenttiin. Korkea sinnikkyys on avu matematiikassa: ne menestyvät, jotka jaksavat kerrata ja harjoitella samoja periaatteita yhä uudelleen. Sama sinnikkyys ei ole yhtä positiivista mankumisessa…
Elämyshakuisuus näkyy selvimmin aikuisella seikkailunhaluna ja riskinottona mm raha-asioissa, riskien välttäminen turvallisuushakuisuutena ja "jotain pahaa kuitenkin tapahtuu" -ajatteluna.
Palkintoriippuvuuteen liittyy suuri vastuuntunne ja riippuvuus sosiaalisesta hyväksynnästä. Suomalaisilla miehillä piirre korreloi vahvasti sydän- ja verisuonisairauksiin ja metaboliseen oireyhtymään. Kyky lukea oman kehon viestejä on vähäinen. Väsymystä hoidetaan lisäämällä työntekoa, työnarkomaanilla velvollisuudentunne ylittää muut tuntemukset.
Goodness of fit – Poorness of fit
Eri temperamenttipiirteiden sopeutumisen arviointiin on tarjolla historiallinen perspektiivi, kulttuurikonteksti ja situationaalinen näkökulma. Mielenkiintoinen osoitus kulttuurin persoonallisuuden kehitystä määräävästä asemasta on tutkimus amerikkalaisten ja kiinalaisten lasten vaiheista päiväkodista aikuisuuteen. Samanlainen ujous joka johti Kiinassa menestykseen, johti Yhdysvalloissa syrjäytymiseen. Korkealla aktiivisuudella taas oli Amerikassa suotuisa ennuste, kun Kiinassa se johti rikollisuuteen. Kulttuurin odotukset heijastuvat vuorovaikutukseen, joka luo persoonallisuuden.Nykyajan työpaikkailmoituksissa haetaan aktiivisia, sosiaalisia ihmisiä lähes työhön kuin työhön, sisäänpäinkääntyneitä ja keskittymiskykyisiä ei peräänkuuluteta. Eivätkö asiantuntijuus, motivaatio tai ahkeruus kävisi valintaperusteiksi? Nyky-yhteiskunnassa on tapahtunut kapeutumista odotusten suhteen. Olemmeko matkalla persoonallisuussyrjintää kohti? Nykymaailma ei enää kaipaa seikkailijoita ja tutkimusmatkailijoitakaan. Aktiivinen ja huonosti sopeutuva ei löydä rakentavaa purkautumiskanavaa tarpeilleen. Historiassa on ollut enemmän tilaa ääripäille kuin nyt.
Stressin kokemisesta
Temperamenttitutkimus määrittelee stressin ristiriitana ympäristön odotusten ja yksilön ominaisuuksien välillä. Temperamentti määrittää paitsi sen, minkä ihminen kokee stressinä, myös sen millainen hänen stressireaktionsa on. Se selittänee sitäkin, miksi sama tilanne on toiselle stressi ja toiselle kiehtova haaste. Temperamenttierot ovat heijastusta aivorakenteista ja välittäjäaineiden toiminnan synnynnäisistä eroista. Stressin kokemiseen vaikuttaa se emootio, jonka ulkoinen ärsyke synnyttää ja joka puolestaan saa aikaan erilaisia fysiologisia reaktioita eri ihmisillä. Muutammeko siis psyykenlääkkeillä temperamenttia?Stressinsietokyvyn ja joustavuuden pohja kehittyy kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Jos lapsen varhaiset olosuhteet eivät mahdollista kiintymyssuhteen syntyä, lapsista tulee säikkyjä ja pelokkaita. Lapsen aivot tarvitsevat rauhaa kehittyäkseen: pysyvyyttä, turvallisuutta ja hiljaisuutta. Tätä ei päiväkotien yli 90 dB melu välttämättä tarjoa. Tuloksena voi olla pysyvästi yliaktiivinen stressijärjestelmä, jatkuva hälytystila. Onneksi kuitenkin aivot muovautuvat vielä aikuisenakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti