DNA on maailman paras historiankirja
Regina Rask
En tiedä mammuttien aikaan eläneen esi-äitini nimeä, mutta tiedän
kyllä, missä päin maailmaa hän eli. Tiedän myös, mitä reittiä pitkin hän
kauan sitten kulkeutui alkukodistamme Afrikasta tänne Suomeen. Tiedän
myös, että isän puoleltani meillä on yhteinen esi-isä norjalaisten
viikinkien kanssa.
En odottanut mitään näin romanttista, kun joitakin vuosia sitten tilasin DNA-testin. Halusin yksinkertaisesti löytää isoisäni. Äitini ei tiennyt, kuka hänen isänsä oli ja seurasin vuosikaudet, miten tämän olennaisen palasen puuttuminen vaivasi häntä. Isoisää ei toistaiseksi ole löytynyt. En kuitenkaan ole luopunut toivosta. Hän löytyy siinä vaiheessa, kun joku toinen hänen mahdollisista jälkeläisistään tekee testin. Kun tämä geneettinen osuma löytyy tietokannasta, saan tiedon siitä yritykseltä, jonka kautta tein testini. Da-taa! Henkilökohtainen historiani täydentyy. Toisin kuin kirkonkirjat ja muut dokumentit saattavat tehdä, DNA:mme ei nimittäin valehtele. Se antaa kauas historiaan menevää, lahjomatonta tietoa äitiemme ja isiemme sukuhistoriasta.
DNA-testit ovat halventuneet ja niiden tilaaminen on helppoa. Me suomalaiset olemme tässä niin sanotussa geneettisessä sukututkimuksessa maailman aktiivisimpia. Noin 10.000 suomalaista on jo testauttanut DNA:nsa ja määrä kasvaa nopeasti. Kuluttajatestejä tekee tällä hetkellä neljä suurta firmaa, kaikki amerikkalaisia. Niitä ovat FamilytreeDNA, 23andMe, Ancestry.com ja National Geographic. Kaikki käyttävät akkreditoituja laboratorioita, joten testit ovat luotettavia.
Testit tilataan ja maksetaan netissä. Perustestin hinta pyörii noin 150 euron molemmin puolin. Kohta tilaaja saa postissa kirjekuoren, jossa on testintekovälineet. Näytteenotto tehdään kotona yksinkertaisesti pyyhkäisemällä posken sisäpintaa näytepuikolla. Puikko suljetaan muoviputkiloon, jossa on bakteerikasvua estävää nestettä. Sitten putkilo lähetetään Yhdysvaltoihin.
Parin kuukauden päästä pääset kurkistamaan historian alkuhämäriin.
DNA-sukututkimus antaa kahdenlaisia vastauksia. Se kertoo henkilön esihistoriasta, siitä mihin "klaaniin" henkilö suorassa äiti-tai isälinjassa kuuluu. Kun geeni kopioituu vanhemmalta lapselle, tapahtuu usein pieniä virheitä eli mutaatioita. Nämä mutaatiot periytyvät edelleen. Niistä tulee siis eräänlaisia "korvamerkkejä." Mutaatioiden avulla selviää myös se, mitä reittiä esivanhempamme ovat historian alkuhämärissä Suomeen tulleet.
Tutkimuksen keinoin on mahdollista myös löytää geenisukulaisia. Ehkä minäkin siis jonakin saan tietää, kuka isoisäni oli.
Perustestejä on kolmenlaisia:
1) isälinjan testi (Y-DNA)
2) äitilinjan testi (mtDNA)
3) kokonaisperimän testi ("serkkuhaku", Family Finder)
Veljelleni tehty isälinjan testi antoi suoran isälinjamme haploryhmäksi (haploryhmä eli mutaatioiden sarja) I:n. Se on germaanis-skandinaavinen ryhmä, jota on leikkimielisesti kutsuttu myös viikinkihaploksi. Veljeni saa tasaiseen tahtiin DNA-osumia varsinkin Skotlannista ja sen saarilta, paikoilta jossa nimenomaan norjalaiset viikingit puuhastelivat enemmän tai vähemmän rauhanomaisesti.
Entä missä esiäitini kammoksui näitä valtavan kokoisia mammutteja? Äitilinjan testin ansiosta tiedän, että tämä tapahtui jossain Silkkitien liepeillä, Keski-Aasiassa. Pumpulitikun päästä löytyi nimittäin Z, piskuinen ja Euroopan puolella harvinainen aasialainen haploryhmä (=ihmisen perimässä oleva alue, joka on eri ihmisillä erityyppinen.) Haploryhmä Z on yleisimmillään Koreassa, Kiinan pohjoisosissa ja Keski-Aasiassa. Sitä tavataan myös siperialaisilla ja jonkin verran saamelaisilla.
DNA on paitsi maailman paras historiankirja myös loistava geneettinen navigaattori.
En odottanut mitään näin romanttista, kun joitakin vuosia sitten tilasin DNA-testin. Halusin yksinkertaisesti löytää isoisäni. Äitini ei tiennyt, kuka hänen isänsä oli ja seurasin vuosikaudet, miten tämän olennaisen palasen puuttuminen vaivasi häntä. Isoisää ei toistaiseksi ole löytynyt. En kuitenkaan ole luopunut toivosta. Hän löytyy siinä vaiheessa, kun joku toinen hänen mahdollisista jälkeläisistään tekee testin. Kun tämä geneettinen osuma löytyy tietokannasta, saan tiedon siitä yritykseltä, jonka kautta tein testini. Da-taa! Henkilökohtainen historiani täydentyy. Toisin kuin kirkonkirjat ja muut dokumentit saattavat tehdä, DNA:mme ei nimittäin valehtele. Se antaa kauas historiaan menevää, lahjomatonta tietoa äitiemme ja isiemme sukuhistoriasta.
DNA-testit ovat halventuneet ja niiden tilaaminen on helppoa. Me suomalaiset olemme tässä niin sanotussa geneettisessä sukututkimuksessa maailman aktiivisimpia. Noin 10.000 suomalaista on jo testauttanut DNA:nsa ja määrä kasvaa nopeasti. Kuluttajatestejä tekee tällä hetkellä neljä suurta firmaa, kaikki amerikkalaisia. Niitä ovat FamilytreeDNA, 23andMe, Ancestry.com ja National Geographic. Kaikki käyttävät akkreditoituja laboratorioita, joten testit ovat luotettavia.
Testit tilataan ja maksetaan netissä. Perustestin hinta pyörii noin 150 euron molemmin puolin. Kohta tilaaja saa postissa kirjekuoren, jossa on testintekovälineet. Näytteenotto tehdään kotona yksinkertaisesti pyyhkäisemällä posken sisäpintaa näytepuikolla. Puikko suljetaan muoviputkiloon, jossa on bakteerikasvua estävää nestettä. Sitten putkilo lähetetään Yhdysvaltoihin.
Parin kuukauden päästä pääset kurkistamaan historian alkuhämäriin.
DNA-sukututkimus antaa kahdenlaisia vastauksia. Se kertoo henkilön esihistoriasta, siitä mihin "klaaniin" henkilö suorassa äiti-tai isälinjassa kuuluu. Kun geeni kopioituu vanhemmalta lapselle, tapahtuu usein pieniä virheitä eli mutaatioita. Nämä mutaatiot periytyvät edelleen. Niistä tulee siis eräänlaisia "korvamerkkejä." Mutaatioiden avulla selviää myös se, mitä reittiä esivanhempamme ovat historian alkuhämärissä Suomeen tulleet.
Tutkimuksen keinoin on mahdollista myös löytää geenisukulaisia. Ehkä minäkin siis jonakin saan tietää, kuka isoisäni oli.
Perustestejä on kolmenlaisia:
1) isälinjan testi (Y-DNA)
2) äitilinjan testi (mtDNA)
3) kokonaisperimän testi ("serkkuhaku", Family Finder)
Veljelleni tehty isälinjan testi antoi suoran isälinjamme haploryhmäksi (haploryhmä eli mutaatioiden sarja) I:n. Se on germaanis-skandinaavinen ryhmä, jota on leikkimielisesti kutsuttu myös viikinkihaploksi. Veljeni saa tasaiseen tahtiin DNA-osumia varsinkin Skotlannista ja sen saarilta, paikoilta jossa nimenomaan norjalaiset viikingit puuhastelivat enemmän tai vähemmän rauhanomaisesti.
Entä missä esiäitini kammoksui näitä valtavan kokoisia mammutteja? Äitilinjan testin ansiosta tiedän, että tämä tapahtui jossain Silkkitien liepeillä, Keski-Aasiassa. Pumpulitikun päästä löytyi nimittäin Z, piskuinen ja Euroopan puolella harvinainen aasialainen haploryhmä (=ihmisen perimässä oleva alue, joka on eri ihmisillä erityyppinen.) Haploryhmä Z on yleisimmillään Koreassa, Kiinan pohjoisosissa ja Keski-Aasiassa. Sitä tavataan myös siperialaisilla ja jonkin verran saamelaisilla.
DNA on paitsi maailman paras historiankirja myös loistava geneettinen navigaattori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti