Sananvapaus ja propaganda

Jaana Kivi

Toimittaja, kirjailija

Filosofian kandidaatti, medianomi

Julkaisuja

Kivi, Jaana (2016), Bryssel myyty. Helsinki : Into, 2016.

 

Päivikki Karhula

Ennen kuin jouduin vastakkain journalismin rajojen kanssa, en ollut miettinyt toimitustyöhön liittyviä rakenteellisia sananvapauskysymyksiä.

YLEn uutistoimittajalla on todella vahva status, joka pitää koko ajan täyttää. Se sitoo tiettyihin tapoihin kirjoittaa tai ilmaista itseään tai esiintyä tietynlaisena esimerkiksi somessa.

Tilanteeseen vaikuttaa myös koko uutiskielen diskurssi ja rakenne, joka on tavallaan myös oppi siitä, mitä voit tehdä uutistoimittajana.

Kritiikki vei kriisiin

Oma tilanteeni toimittajana kriisiytyi, kun kirjoitin neljä kriittissävytteistä artikkelia YLE:lle verkkoon TTIP:stä ja vapaakauppakuviosta. Ne olivat samalla ensimmäisiä artikkeleita, joita Suomen valtamediaan kirjoitettiin tästä aiheesta

Yhdessä näistä artikkeleista mainitsin, että "vapaakauppa lisää korporaatioiden patenttioikeuksia". Jutussa oli haastateltavina Martti Koskenniemi ja Markus Kröger, Suomen Akatemian tutkija. Siinä puhuttiin tosi kriittisesti välimiesmenettelystä ja siitä, miten patenttien kautta on haastettu valtioita oikeuteen esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

Monsanton lobbarit iskivät

Artikkelissa käsiteltiin kolumbialaisia siemenviljoja. Mainitsin siinä nimeltä Monsanton yrityksenä. Se käynnisti todella laajan ja järjestelmällisen trollauksen Monsanton lobbareiden, tiettyjen tahojen toimesta.

Lobbarit lähestyivät suoraan minua ja esimiestäni Atte Jääskeläistä. He väittivät, että tämä juttu levittää valheellista tietoa ja uhkasivat viedä jutun JSN:ään.

Selvitin uhkaajien taustoja, ja selvisi, että hän on ns. nettitrolli. Tyypillisesti, kun Monsanton nimi nousee jossain esiin, hän vastaa siihen tarjoamalla Monsanto-myönteistä kuvaansa.

YLE oikaisi jutun

YLE päätti, että juttu oikaistaan, etenkin kolumbialaisia siemenviljoja koskeva kohta. Kun oikaisu oli tehty, se ei riittänyt, vaan pommitus virheellisillä väitteillä jatkui. Löytyi uusia kohtia, joihin tartuttiin ja väitettiin virheellisiksi.

Esimieheni vaati minut oikomaan kaikki kohdat, jotka lobbari osoitti mielestään vääräksi.

Olin siinä hetkessä tosi pettynyt. Mielestäni näin vastaamisesta vaatimuksiin syntyisi ikuinen kierre, jos myönnytyksiä lähdetään tekemään. Juttua oiottiin niin kauan, kun Monsantoa puolustava taho halusi.

Stubb ojensi aamiaisella

Tämän rinnalle nousi rinnakkainen konflikti TTIP-sopimuksesta. Stubbin erikoisavustaja ulkoministeriöstä lähestyi minua painostavilla viesteillään. Sain kutsun Stubbin järjestämään aamiaistilaisuuteen, jossa hän oli minua kohtaan erittäin vihjaileva.

Tilaisuuksien jälkeen kirjoitin vielä kriittisen jutun itse tilaisuudesta. Stubb puhui komission äänellä ja EU:n PR-strategian mukaisesti.

Stubb toimi ylhäältä annettujen käskyjen mukaan. Todella siis puhui komission suulla.

Tilanne oli tunnistettavissa, koska Wikileaks oli EU-komission linjan ja PR-strategian siihen, miten jäsenmaat julkisessa keskustelussa puhuvat TTIP:n puolesta. Viestitään ainoastaan positiivisia puolia ja korostetaan, että se tulee kasvattamaan taloutta, vientiä ja työllisyyttä. Kaikki negatiivinen puhe piti hiljentää, korjata ja ojentaa.

Kolumbialaiset siemenviljat

Se, millä oli oikeasti vaikutusta työskentelyyn, olivat kuitenkin kolumbialaiset siemenviljat. Jutun oikominen ei riittänyt. Jouduin seuraavaksi puhutteluun YLEssä.

Kävi ilmi, että saan suullisen varoituksen poliittisesti värittyneestä kirjoittelusta. Kysyin, että miksi? Mitä tämä tarkoittaa? Mistä tämä tulee? Vastattiin, että en nyt osaa sen tarkemmin määritellä, mutta kai se liittyy kolumbialaisiin siemenviljoihin?

Olin todella hämmentynyt. Seuraavassa vaiheessa sain vielä YLE:n sisältä puhelinsoiton, jossa annettiin ymmärtää, että olen tehnyt huonoa toimitustyötä ja haastatellut vääriä lähteitä, jotka ovat sanoneet vääriä asioita.

Kyse oli kuitenkin mielestäni siitä, että minun näkemykseni osui niin vastaan näkemyksiä, jotka siinä hierarkiassa olivat vallalla. Ja siitä syntyi valtavan iso yhteentörmäys rakenteiden ja minun välillä.

Samaan aikaan YLE:llä oli meneillään YT-neuvottelut. Niiden mukana ohjelma, jota YLEllä tein ajettiin alas. Ei vain minulle, vaan koko tiimille tuli ilmoitus, että ohjelma lopetetaan. Minulta loppuivat sitten työt.

Uutistoimitus ja valta

YLE:n uutistoimittajalla on paljon yhteiskunnallista valtaa. Äärimmäisen paljon yhteiskunnallista valtaa sillä statuksella.

Kun YLE:n uutistoimittajana sanoo jotain, jopa ministeri ei voi painaa marginaaliin sanottua kritiikkiä, koska se tulee niin vahvan statuksen takaa. Se tulee valtakoneistosta. Se on vallankäyttöä.

En kaihda puhua siitä vallankäytöstä nyt, kun olen oikeasti joutunut ajattelemaan valtaa tosi tarkasti ja monesta eri näkökulmasta sen jälkeen, kun olen kaiken tuon kokenut.

Voiko journalismi olla objektiivista?

Mielestäni journalismi ei voi olla objektiivista, koska se suodattuu subjektiivisen koneiston kautta. Se suodattuu sen rakenteen ja hierarkioiden kautta. Päätoimittajan ja muun koneiston kautta.

Arvovalintoja tehdään koko ajan kaikilla tasoilla ja ne ovat jonkun arvovalintoja.

Ei voi väittää, että kaikki mitä me annamme ulos on objektiivista. Se ei yksinkertaisesti ole objektiivista.

Valikoivaaa journalismia

Koko rakenne, mihin ajankohtaisjournalismi sitoutuu on valikoivaa. Media valitsee ne, joille se antaa tilaa julkisuudessa.

Kuka saa mediassa tilaa? Kuka kutsutaan studioon? Kuka saa asiantuntijalausunnot?

Vaikka kutsuttaisiin eri näkemyksien edustajia, asetelma ei siltikään ole välttämättä tasapuolinen.

Millainen asiantuntija esimerkiksi kutsutaan puhumaan? Saavatko he tasapuolisesti kysymyksiä ja vastauksia? Mikä on se asetelma? Ovatko haastateltavat tasa-arvoisia siinä tilanteessa?

On vaikeaa ajatella, että joku toimittaja tässä tilanteessa ajattelee, että hän ei ole poliittinen toimija. Arvovalinnat ja asiantuntijoiden valikointi johtavat siihen, toimittaja on monessakin ulottuvuudessa poliittinen toimija. Ei voi pestä omaa rooliaan epäpoliittiseksi taustalta.

Päivystävät dosentit

Kenelle media antaa tilaa? Siihen vaikuttaa mielestäni paljon se, että ketkä siellä ovat ennenkin olleet puhumassa. Ketkä tiedetään nopeasti toimituksen syklissä luotettaviksi lähteiksi.

Toisaalta ei nähdä sitä, että on myös asiantuntijoita, joilla on halu ylläpitää vallitsevaa valta-asetelmaa. Asiantuntijoita, jotka haluavat olla koko ajan esillä.

Riskejä ei haluta ottaa. Toimittajat eivät ole varautuneet siihen, että yhtäkkiä tuleekin joku mielipide tai näkökulma, johon ei ehkä ollakaan tutustuttu niin paljon, koska ei ole ollut aikaa tutustua.

Voisiko media uudistua?

Mikä on tärkeää journalismin tulevaisuudelle? Rehellisyys ehdottomasti. Rehellisiä itselle. Rehellisiä ulospäin. Ilmapiiriä ja median rakennetta pitäisi puhdistaa. Toivon, että tulee olemaan toimittajia, jotka pyrkivät uudistamaan median rakenteen.

Uskon vakaasti, että sellainen toimittajasukupolvi tulee vielä, joka on kyllästynyt tähän ja tulee olemaan rehellinen ja avarakatseinen aidosti. Jossa ei heti heitetä objektiivisuuden viittaa harteille ja sen jälkeen kieritä sen viitan alla, ja perustella sillä automaattisesti kaikki valinnat, mitä tehdään.

Tiedostetaan, että objektiivisuus voi olla kaunis pyrkimys, jota kohti mennään, mutta samalla tiedostetaan, että se ei välttämättä toteudu arjessa. Resurssit, rahoittava taho ja omistussuhteet vaikuttavat. Ne pitää tiedostaa.

                               ********************************************************** 

 Propagandan pauloissa

Olli Tammilehto

Kaikkihan me tiedämme, mitä propaganda on: se on sitä valetiedotusta, mitä Venäjä, Kiina ynnä muut sellaiset harjoittavat. Sen sijaan suomalaisessa ja läntisessä mediassa ei ole propagandaa, sillä niissä ainakin pyritään totuuteen. Tokihan ne joskus voivat erehtyä.

Vai tunnemmeko sittenkään propagandaa? Nimittäin historian valossa propaganda näyttääkin olevan jotain paljon arkipäiväisempää.

Moderni psykologisia keinoja käyttävä propaganda syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Tällöin suuri osa Yhdysvaltain sotaan osallistumista vastustavasta väestöstä saatiin lyhyessä ajassa saksalaisvastaisen hysterian valtaan ja innostumaan sotaan lähdöstä¹.

Kun sota loppui, propaganda ei loppunut, vaan sitä alettiin kehittää ja soveltaa yhä laajemmin siviiliyhteiskunnassa. Jotain uutta tarvittiinkin, sillä eliitti koki akuutisti valta-asemansa uhatuksi, kun yhteiskunnallisten liikkeet voimistuivat ja äänioikeus laajeni. Keskeinen ihminen propagandan kehitystyössä oli sodan aikaisen hysterian luontiin osallistunut Edward Bernays (1891–1995). Pohjois-Amerikan itärannikon valtaeliittiin syntyneenä, New Yorkin seurapiirien sankarina hän koki omakseen pyrkimyksen ”tehdä demokratia vaarattomaksi” (”taking the risk out of democracy”). Hänen mukaansa propagandaa voitiin käyttää niin, etteivät vasta äänioikeuden saaneet ”massat” vaarantaisi sopimattomalla äänestyskäyttäytymisellään eliitin asemaa ja vallitsevia valtasuhteita.²

Manipulaation psykologia

Bernays oli Sigmund Freudin sisaren poika, ja hän alkoi soveltaa enonsa teorioita kehittäessään eliitin aseman turvaavaa kaupallista ja poliittista propagandaa. Hän keksi sille kauniimman nimityksen PR (public relations, suhdetoiminta), ja myöhemmät propagandistit ottivat käyttöön lisää eufemismeja: ”mainonta”, ”strateginen viestintä” ja ”havaintojen hallinnointi” (perception management). Vuonna 1928 ilmestyneessä kirjassaan Propaganda hän kirjoitti: ”Tietoinen ja älykäs massojen käyttäytymisen ja mielipiteiden manipulointi on demokraattisen yhteiskunnan tärkeä elementti. Ne, jotka manipuloivat tätä yhteiskunnan huomaamatonta mekanismia, muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitsija.”³

Bernays'n asiakkaisiin kuului American Tobacco Company. Yhtiön kasvua rajoitti se, että vain harvat naiset polttivat. Bernays ryhtyi ratkomaan ongelmaa värväämällä ryhmän nuoria malleja osallistumaan New Yorkin suffragettien, silloisten feministisen, mielenosoitukseen. Lehdistölle hän kertoi, että ryhmä naistenoikeusmarssin osallistujia sytyttäisi tietyssä paikassa tiettyyn aikaan ”Vapauden soihdut”. Kun Bernays antoi merkin, mallit sytyttivät Lucky Strike -tupakat innokkaiden lehtikuvaajien edessä. Niinpä seuraavana päivänä, 1.4.1929, New York Times raportoi näyttävästi: ”Tyttöjoukko tuprutti savukkeita vapauden merkiksi.” Myös muissa lehdissä ilmestyi kuvia polttavista naisasianaisista.⁴ Paljolti tiedostamaton assosiaatio naisten vapautumisen ja tupakanpolton välillä oli luotu.

Koko ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika on ollut kaupallisen ja poliittisen propagandan voittokulkua. Taloudellisten ja poliittisten valtajärjestelmien palvelukseen on syntynyt valtava mainonta- ja suhdetoimintateollisuus. Sitä ovat auttaneet uudet tiedonvälitysteknologiat kuten radio, elokuvat, televisio ja kännykät. Vaikka kaikki mediasisältö ei ole propagandaa, valtava osa on.⁵

Kuinka propaganda sitten eroaa tiedonvälityksestä ja journalismista? Mainonnassa, PR:ssä, strategisessa viestinnässä ynnä muussa sellaisessa tiedetään jo etukäteen, mitä ihmisten on ajateltava tai miten heidän on toimittava. Tiedonvälityksessä sen sijaan annetaan rakennuskiviä ihmisten ajattelulle, jonka lopputulosta maailmankuvan ja toiminnan kentillä ei tiedetä. Siksi näillä kahdella toiminnalla on aivan erilainen suhde totuuteen. Propagandistin laatiman uutisen ensisijainen kriteeri on se, miten sillä edistetään ennalta asetettua päämäärää ja siksi uutisen totuudellisuudella, harhaanjohtamattomuudella tai luotettavuudella ei ole paljon väliä. Sen sijaan tiedonvälittäjän uutisen keskeinen kriteeri on nimenomaan sen totuudellisuus. Tietenkin totuuteen pyrkijät usein epäonnistuvat, mutta silloin on olennaista julkaista oikaisu samalla näkyvyydellä kuin alkuperäinen uutinen.

Vallan palveluksessa

Mutta eikö propaganda ole mediassa selvästi erotettu varsinaisesta journalismista? Jokainenhan tietää, milloin on kysymys mainoksesta! Todellisuudessa kuitenkin propaganda kulkeutuu uutisiin ja muihin toimituksen laatimiin kirjoituksiin monella tavalla. Tiedotusvälineiden riippuvuus mainostuloista ja niiden omistuksen keskittyminen suuryhtiöille ovat johtaneet siihen, että tiedotuksen ja mainonnan raja on hämärtynyt ja median kytkentä yhtiövaltaan ja sitä tukeviin valtiollisiin elimiin on tiivistynyt. Päätoimittajat ja monet muut journalistit ovat usein läheisissä väleissä valtaapitäviin ja haluavat auttaa näitä hallitsemisessa. Vaikka tietyissä rajoissa hyvinkin erilaisten näkemysten esittäminen sallitaan, tiedotus, joka liikaa vaarantaisi valtioiden ja yhtiöiden etuja, sensuroidaan tai ajetaan marginaaliin.⁶ Ilmiötä vahvistaa vielä se, että monenlaiset raharikkaat tahot ja jopa suurvaltojen tiedustelupalvelut ostavat toimittajia ja saavat näin valtaapitäville sopivia harhaanjohtavia tietoja tai suoranaisia valheita vaikeuksitta julkisuuteen. Asian ovat vahvistaneet USA:n kongressin kuulemistilaisuudet⁷ ja joidenkin valtamediatoimittajien paljastukset⁸.

Suomessakin useimmat suurten lehtien ja televisiokanavien päälliköt ovat valtaapitävien kavereita ja haluavat, että media katsoo maailmaa näiden silmälasien kautta. Muut toimittajat tietävät tämän ja harjoittavat itsesensuuria, jonka monet vähitellen sisäistävät. Ne, jotka eivät pysy ruodussa ja haastattelevat kriittisiä tutkijoita tai muita "vääriä" henkilöitä, joutuvat vaikeuksiin.⁹

Esimerkiksi vuonna 2013 Ylen toimittaja Jaana Kivi haastatteli asiantuntijoita, joiden mukaan TTIP-sopimus (Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus) johtaisi yhtiöiden vallan merkittävään kasvuun muun muassa patenttioikeuksien ja erityistuomioistuimien kautta. Jutussa mainittiin yksi sopimuksesta hyötyvä yhtiö yhdysvaltalainen Monsanto. Ulkoministeriö ja Monsanton trollit alkoivat painostaa toimittajaa. Yhtiön lobbareiden vaatimuksesta Ylen johto pakotti Kiven muuttamaan jutun yhtiömyönteisemmäksi.¹⁰

Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Samaa voi sanoa turvallisuuspolitiikasta. Niiden asioiden käsittelyssä, jotka luokitellaan koskevan ”kansallista turvallisuutta”, totuuden sijaan astuu ”vastuullisuus” ja tarkoituksenmukaisuus. Monissa maissa on perustettu elimiä, jotka turvallsuuspolitiikan nimissä kontrolloivat mediaa. Suomessa tällainen organisaatio on Mediapooli, jonka huoltovarmuuskeskus ja mediayhtiöiden etujärjestö Medialiitto ovat perustaneet. Sen tarkoitus on ”varmistaa tiedotusvälineiden tekninen ja muu toiminnan jatkuvuus erityistilanteissa, vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa”. Se on kuitenkin ottanut tehtäväkseen myös ”hybridiuhkien ja disinformaation” torjumisen.¹¹

Globaali propagandamonistamo

Eniten propagandistista on median ulkomaita koskeva aineisto. Tähän on monta syytä. Ensinnäkin väärän tiedon välittäminen kaukaisesta tai harvoin vieraillusta maasta ei johda median uskottavuuden heikkenemiseen, sillä lukijat ja katsojat tai heidän tuttavansa eivät juuri koskaan voi verrata tietoa omiin havaintoihinsa tai pintaa syvällisempään tietämykseen kyseessä olevan maan olosuhteista. Toisaalta mediankin ensikäden tiedot useimmista maista ovat hatarat tai olemattomat. Omia ulkomaankirjeenvaihtajia on vain muutamissa maissa eivätkä nämä välttämättä tunne sijoituspaikkojaan erityisen hyvin. Näistä syistä median ulkomaanuutisten lähteenä ovat useimmiten isot kansainväliset uutistoimistot. Ala on pitkälle keskittynyt, ja tällä hetkellä on jäljellä vain kolme suurta toimijaa: ranskalainen AFP, yhdysvaltalainen AP ja Lontoosta käsin toimiva Reuters, jonka omistaa kanadalainen Thomson-yhtiö. Suurin uutistoimisto on AP, jonka globaali verkosto käsittää 4000 työntekijää ja jonka välittämiä uutisia toistaa 12 000 mediaa ympäri maailmaa.¹²

Propagandan levittäjille erittäin keskitetty kansainvälinen uutistuotanto tarjoaa mainion välineen. On vain saatava ainakin yksi uutisjätti kirjoittamaan halutulla tavalla – sen jälkeen sama teksti toistetaan suullisesti tai kirjallisesti pienin variaatioin tuhansissa medioissa ympäri maailmaa kymmenillä eri kielillä. Monet uutistoimistojen nykyiset tai entiset työntekijät ovat paljastaneet, että propagandistit pystyvät tehokkaasti käyttämään tätä globaalia levityskanavaa. Erityisesti tässä ovat kunnostautuneet armeijat, puolustusministeriöt ja tiedustelupalvelut.¹³ Esimerkiksi vuonna 2009 AP:n johtaja Tom Curley kertoi, että Yhdysvaltain puolustusministeriö käytti vuodessa noin viisi miljardia dollaria vaikuttamisoperaatioihinsa ja että Pentagon on palkannut 27 000 ihmistä tähän työhön. Kenraalit olivat ilmoittaneet, että AP ja Curley tuhottaisiin, jos AP kirjoittaisi armeijasta liian kriittisesti.¹⁴

Ukrainan sodassa kuten muissakin aseellisissa konflikteissa tiedotusvälineet on onnistuttu täyttämään propagandalla. Heti Venäjän hyökkäyksen alettua Ukraina käynnisti yli 150 kansainvälisen PR-toimiston avustamana mittavan sotapropagandakampanjan, jonka tuotoksia kansainväliset uutistoimistot ovat levittäneet ympäri maailmaa¹⁵. Tietenkin Venäjä pyrkii myös jakamaan omaa propagandaansa, mutta se ei ole juurikaan tavoittanut muiden Euroopan maiden yleisöä. Tiedotusvälineet ovat esimerkiksi ahkerasti ja näkyvästi julkaisseet sodan yhden osapuolen välittämiä, tarkistamattomia tietoja venäläisten sotilaiden julmuuksista. Kun tietoja on sitten tarkistettu ja alkuperäinen uutinen on osoittautunut monissa tapauksissa perättömäksi tai epäilyttäväksi, oikaisuja ei ole julkaistu tai oikaisuille on annettu niin vähän näkyvyyttä, että suurin osa median seuraajista ei ole niitä huomannut.

Esimerkiksi vuoden 2022 huhtikuun lopulla monet mediat tiedottivat Mariupolin läheltä löydetystä joukkohaudasta¹⁶. Uutinen perustui CIA:n avokätisesti rahoittaman Maxar-yhtiön¹⁷ välittämiin satelliittikuviin. Kohta tämän jälkeen useat journalistit, muun muassa CNN-Portugalin toimittaja, kävivät paikalla, mutta löysivät vain tavallisen hautausmaan, jossa jokainen vainaja oli laskettu nimellä tai numerolla merkittyyn erilliseen kuoppaan. Mitään joukkohautaa ei ollut.¹⁸ Oikaisua ei kuitenkaan koskaan julkaistu.

Viron itsenäistyttyä sikäläinen tuttavani tuli ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa Suomeen. Parin viikon kuluttua kysyin häneltä, mitä hän eniten oudoksui yhteiskunnassamme. Epäröimättä tämä läntiseen järjestelmään varsin myönteisesti suhtautuva ihminen vastasi: "Sitä, että suomalaiset uskovat sanomalehtiin."

Jatkosodan aikana tätä uskoa ei monilla suomalaisilla kuitenkaan ollut. He tajusivat sanomalehtien leivittävän sotapropagandaa, ja koettivat saada luotettavampaa tietoa BBC:tä ja muita ulkomaisia radioasemia kuuntelemalla. Tiedon palasten ristiriitoja havaitsemalla ja niiden uskottavuutta punnitsemalla he yrittivät lähestyä propagandan peittämää totuutta.

Lähteitä

AP: ”AP CEO: New Rules Needed for Covering War”. NBC News, 7.2.2009. https://www.nbcnews.com/id/wbna29060453.

Bernays, Edward: Propaganda. H. Liveright, New York, 1928. http://www.historyisaweapon.com/defcon1/bernprop.html.

Carey, Alex: Taking the Risk out of Democracy, Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty. University of Illinois Press, Urbana, 1997.

Carvalho, Bruno Amaral de: ”Os mil corpos enterrados em dois cemitérios às portas de Mariupol no último mês”. CNN Portugal, 27.4.2022. https://cnnportugal.iol.pt/videos/os-mil-corpos-enterrados-em-dois-cemiterios-as-portas-de-mariupol-no-ultimo-mes/6269a4e80cf26256cd210348.

Chomsky, Noam: Necessary Illusions, Thought control in democratic societies. CBC Enterprises, Montréal, 1989.

Chomsky, Noam, ja Edward Herman: ”Propagandamalli”. Teoksessa Ideologia ja valta 1, 1988:215–91. Like, Helsinki, 2002.

Christensen, Wendy: ”Torches of Freedom: Women and Smoking Propaganda”. Sociological Images, 27.2.2012. https://thesocietypages.org/socimages/2012/02/27/torches-of-freedom-women-and-smoking-propaganda/.

Cohen, Dan: ”Ukraine’s Propaganda War: International PR Firms, DC Lobbyists and CIA Cutouts”. MintPress News, 22.3.2022. https://www.mintpressnews.com/ukraine-propaganda-war-international-pr-firms-dc-lobbyists-cia-cutouts/280012/.

Gray, Halbert: ”Here’s How the CIA Supports Satellite Imaging Companies Maxar, BlackSky, and Planet”. Hardwood Paroxysm, 1.6.2022. https://hardwoodparoxysm.com/heres-how-the-cia-supports-satellite-imaging-companies-maxar-blacksky-and-planet/.

Herman, Edward S, ja Noam Chomsky: Manufacturing Consent, The Political Economy of the Mass Media. Vintage Books, London, 1994.

Karhula, Päivikki: ”Jaana Kivi”. Tiellä sananvapauteen, 2016. https://sananvapauteen.fi/henkilokuva/2830#!

Kukkala, Emilia, ja Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat, Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä. Into, Helsinki, 2016.

Mediapooli: ”Tehtävämme”. Mediapooli. Viitattu 5.1.2023. https://www.mediapooli.fi/tehtavamme/.

Meyen, Michael: Die Propaganda Matrix, Der Kampf für freie Medien entscheidet über unsere Zukunft. München: Rubikon, 2021.

Miller, David, ja William Dinan: A Century of Spin, How Public Relations Became the Cutting Edge of Corporate Power. Pluto Press, London, 2008.

Mostege, Iris: ”The Original Influencer”. History Today, 6.2.2019. https://www.historytoday.com/miscellanies/original-influencer.

MTV: ”Satelliittiyhtiö Maxar julkaisi uusia kuvia Mariupolin lähistöltä: Kaupungin kupeeseen ilmestynyt 40-metrinen joukkohauta”. mtvuutiset.fi, 23.4.2022. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mariupolin-lahelta-otettujen-satelliittikuvien-uskotaan-paljastaneen-taas-uuden-joukkohaudan/8410828.

Stone, Oliver, ja Peter J. Kuznick: The Untold History of the United States. London: Ebury, 2013.

Swiss Policy Research: ”The Propaganda Multiplier, How Global News Agencies and Western Media Report on Geopolitics”. Swiss Policy Research, 1.3.2019. https://swprs.org/the-propaganda-multiplier/.

Ulfkotte, Udo: Gekaufte Journalisten, Wie Politiker, Geheimdienste und Hochfinanz Deutschlands Massenmedien lenken. Kopp Verlag, Rottenburg, 2014.

United States Senate: Final Report of the Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities, Book I. U.S. Government Printing Office, Washington, 1976. http://www.intelligence.senate.gov/pdfs94th/94755_I.pdf.

1Ks. esim. Oliver Stone ja Peter J. Kuznick: The Untold History of the United States (London: Ebury, 2013), 8.

2Alex Carey: Taking the Risk out of Democracy, Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty (University of Illinois Press, Urbana, 1997).

3Edward Bernays: Propaganda (H. Liveright, New York, 1928), http://www.historyisaweapon.com/defcon1/bernprop.html.

4Iris Mostege: ”The Original Influencer”, History Today, 6.2.2019, https://www.historytoday.com/miscellanies/original-influencer; Wendy Christensen: ”Torches of Freedom: Women and Smoking Propaganda”, Sociological Images, 27.2.2012, https://thesocietypages.org/socimages/2012/02/27/torches-of-freedom-women-and-smoking-propaganda/.

5Ks. esim. Edward S Herman ja Noam Chomsky: Manufacturing Consent, The Political Economy of the Mass Media (Vintage Books, London, 1994); David Miller ja William Dinan: A Century of Spin, How Public Relations Became the Cutting Edge of Corporate Power (Pluto Press, London, 2008); Carey, Taking the Risk out of Democracy, Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty; Michael Meyen: Die Propaganda Matrix, Der Kampf für freie Medien entscheidet über unsere Zukunft (München: Rubikon, 2021).

6Ks. esim. Noam Chomsky: Necessary Illusions, Thought control in democratic societies (CBC Enterprises, Montréal, 1989); Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat, Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä (Into, Helsinki, 2016); Noam Chomsky ja Edward Herman: ”Propagandamalli”, teoksessa Ideologia ja valta 1, vsk. 1988 (Like, Helsinki, 2002), 215–91.

7”CIA pitää tällä hetkellä yllä useita satoja ulkomaalaisia käsittävää verkostoa ympäri maailmaa. Nämä ihmiset antavat CIA:lle tietoja ja pyrkivät ajoittain vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen peitellyn propagandan avulla. Nämä samat ihmiset tarjoavat CIA:lle suoran pääsyn suureen joukkoon sanoma- ja aikakauslehtiä samoin kuin kymmeniin lehdistöpalveluihin ja uutistoimistoihin, radio- ja televisioasemiin ja muihin ulkomaalaisiin tiedotusvälineisiin.” United States Senate: Final Report of the Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities, Book I (U.S. Government Printing Office, Washington, 1976), http://www.intelligence.senate.gov/pdfs94th/94755_I.pdf.

8Udo Ulfkotte: Gekaufte Journalisten, Wie Politiker, Geheimdienste und Hochfinanz Deutschlands Massenmedien lenken (Kopp Verlag, Rottenburg, 2014), Ulfkotte oli itse pitkään toimittajana vaikutusvaltaisessa Frankfurter Allgemeine Zeitungenissa, ja hänen paljastuskirjansa perustuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa.

9Kukkala ja Purokuru, Luokkavallan vahtikoirat, Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä.

10Päivikki Karhula: ”Jaana Kivi”, Tiellä sananvapauteen, 2016, https://sananvapauteen.fi/henkilokuva/2830#!

11Mediapooli: ”Tehtävämme”, Mediapooli, viitattu 5.1.2023, https://www.mediapooli.fi/tehtavamme/.

12Swiss Policy Research: ”The Propaganda Multiplier, How Global News Agencies and Western Media Report on Geopolitics”, Swiss Policy Research, 1.3.2019, https://swprs.org/the-propaganda-multiplier/.

13Mt.

14AP: ”AP CEO: New Rules Needed for Covering War”, NBC News, 7.2.2009, https://www.nbcnews.com/id/wbna29060453.

15Dan Cohen: ”Ukraine’s Propaganda War: International PR Firms, DC Lobbyists and CIA Cutouts”, MintPress News, 22.3.2022, https://www.mintpressnews.com/ukraine-propaganda-war-international-pr-firms-dc-lobbyists-cia-cutouts/280012/.

16MTV: ”Satelliittiyhtiö Maxar julkaisi uusia kuvia Mariupolin lähistöltä: Kaupungin kupeeseen ilmestynyt 40-metrinen joukkohauta”, mtvuutiset.fi, 23.4.2022, https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mariupolin-lahelta-otettujen-satelliittikuvien-uskotaan-paljastaneen-taas-uuden-joukkohaudan/8410828.

17Halbert Gray: ”Here’s How the CIA Supports Satellite Imaging Companies Maxar, BlackSky, and Planet”, Hardwood Paroxysm, 1.6.2022, https://hardwoodparoxysm.com/heres-how-the-cia-supports-satellite-imaging-companies-maxar-blacksky-and-planet/.

18Bruno Amaral de Carvalho: ”Os mil corpos enterrados em dois cemitérios às portas de Mariupol no último mês”, CNN Portugal, 27.4.2022, https://cnnportugal.iol.pt/videos/os-mil-corpos-enterrados-em-dois-cemiterios-as-portas-de-mariupol-no-ultimo-mes/6269a4e80cf26256cd210348.

27.04.23