Mediapooli – laitonta toimintaa?
Mediapooli herättää jatkuvasti ihmettelyä ja suoranaisia epäilyksiä sen toiminnasta ja tarkoitusperistä. Vanhan liiton journalistiksi itsensä määrittelevä toimittaja ja kirjailija Mauno Saari tarttui jo aiheeseen Vastavalkean artikkelissaan ’Mediapooli taistelee Venäjää vastaan’. Tämä pääkirjoitus jatkaa aiheen penkomista ja herättää osaltaan jatkokeskustelua teemasta.
Netin kautta saatavissa oleva tieto Mediapoolista on varsin vajavaista. Koko asiaa leimaa ’epämääräisyys, hämäryys tai sumeus’, kuten eräs tarkkailija asian ilmaisi.
On aika ottaa asioista enemmän selvää.
Mediapooli – Huoltovarmuuskeskuksen vaiko valtamedian työkalu?
Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) toiminta perustuu lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta. Valtioneuvosto on vahvistanut lain perusteella konkreettiset huoltovarmuuden tavoitteet (Vnp 539/2008) määritellen huoltovarmuuden painopistealat ja määrälliset tavoitteet varmuusvarastoinnille ja muille toimenpiteille.
Joukkoviestinnän osalta valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista sanoo näin:
”Kansallinen kyky omaan sähköiseen ja painettuun joukkoviestintään on turvattava alueellisesti kattavasti kaikissa oloissa ylläpitämällä varajärjestelmiä ja valmiutta hajautettuun toimintaan.
Viranomaisten tiedotus-, varoitus- ja hälytysjärjestelmien on toimittava kaikissa olosuhteissa ja korkealla toimintavarmuuden tasolla. Viranomaistiedottamisen kattavuudesta on huolehdittava ylläpitämällä ja edistämällä kaupallisten radioiden ja televisioiden varautumista.”
Tämähän tarkoittaa sitä, että tavoitteena on rakentaa sellainen viestinnän järjestelmä, joka toimii myös kriisioloissa. Joukkoviestinnän sisältöön tai toimintaperiaatteisiin ei Huoltovarmuuskeskus lakinsa mukaisesti puutu; se on eri lakien ja instituutioiden asia.
Jo tuohon asetukseen on kaupallinen media saanut mukaan pukinsorkkansa ”varautumisen” edistämisestä – valtion rahoin tietysti. Käytännössä Mediapoolista onkin tullut valtamedian työkalu, jonka toimintaa rahoittaa Huoltovarmuuskeskus eli valtio. Sinällään merkittävä innovaatio; ohjata veronmaksajien rahoja yksityiseen elinkeinotoimintaan media-alalla huoltovarmuuden nimissä. Tätähän Anne Berner on toteuttanut muillakin tavoin.
Mediapooli näkee ilmiselvästi asian tehtävistään toisin. Sen toiminta joukkoviestinnän sisällön alueella ei selvästikään perustu lakiin, joten se on kirjaimellisesti laitonta.
Mediapoolia isännöi valtamedia valtion rahoilla
Mediapoolin toimisto on miehitetty toimittajaosaajilla. ”Huoltovarmuuskeskuksen alaisen Mediapoolin” valmiuspäällikkönä toimii FM Tero Koskinen, joka aloitti tehtävässään helmikuussa 2017. Hänellä on Ylen toimittajan tausta. Myös valmiusasiantuntija Arja Lerssi-Lahdenveden tausta on journalistiikka.
Mm. tietoliikenteen asiantuntijat – joita olettaisi olevan mukana suunnittelemassa poikkeusolojen turvallisia viestintäjärjestelmiä – loistavat poissaolollaan.
Mediapoolin toimiston sijaintikin ilmaisee, mistä on kysymys. Toimisto sijaitsee Etelärannassa, Medialiiton toimiston yhteydessä. Medialiitto on puolestaan media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö, niiden työnantajajärjestöjen kattojärjestö.
”Medialiittoon ja jäsenliittoihimme – Aikakauslehtien liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys – kuuluu yhteensä lähes 700 jäsenyritystä, jotka työllistävät noin 20 000 henkilöä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on 4,6 miljardia euroa (ennakkotieto vuodelta 2017).”
Mediapooliin kuuluu myös puolustusvoimien ja poliisin edustus.
Medialiitto laventanut Mediapoolin tehtäväkenttää
Medialiiton sivuilta löytyvät nämä Mediapoolin tehtävämäärittelyt, joita tässä kommentoin kutakin erikseen:
”Mediapoolin tavoite on turvata median toiminta Suomessa, tuli mitä tuli. Poolin toiminnan ydin on tukea tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin ja varmistaa siten sananvapauden toteutuminen.”
Tässä ollaan vielä HVK:n määrittelyjen sisällä, eli tiedonvälityksen teknisessä varautumisessa kriisitilanteisin.
”Suomalainen tapa turvata huoltovarmuus elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyönä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Poolin toiminnan rahoittaa Huoltovarmuuskeskus. Mediapoolin valmiuspäällikkö työskentelee Medialiitossa Helsingin Etelärannassa. Mediapoolilla on johtoryhmä sekä sähköiseen viestintään, graafiseen viestintään ja sisällöllisiin kysymyksiin erikoistuneet alaryhmät.” (omat korostukseni)
Medialiitto on tuonut – intressiensä mukaisesti – median sisältökysymykset Mediapoolin tehtäviin. HVK on työ- ja elinkeinoministeriön alainen laitos; TEM:in valvonta vaikuttaa perin leväperäiseltä HVK:n ja erityisesti sen Mediapoolin suhteen.
”Mediapoolin puolustama sananvapaus tarkoittaa laissa määriteltyjä vapauksia ja vastuita. Julkaisuilla pitää olla vastaava toimittaja. Vastine- ja oikaisuoikeuksia tulee kunnioittaa ja ihmisten hengen tai terveyden turvaamiseksi tärkeät viranomaistiedotteet pitää julkaista.”
Ylen ”kunnioittavasta” suhtautumisesta vastine- ja oikaisuoikeuden käyttöön Vastavalkealla on omakohtaista kokemusta. Paraikaa on Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä kanteeni Ylen 16.10.2015 Radion Ykkösaamun ohjelmassa esittämän lausuman vastine- ja oikaisuoikeuden edellytysten olemassaolosta. Yli kolme vuotta on käräjöity, eikä valmista tule! Silloinen päävastuun kantaja Atte Jääskeläinen on ehditty jo potkia pois Ylen leivistä, mutta sama meno tuntuu jatkuvan.
”Valtaosa suomalaisista tiedotusvälineistä on vapaaehtoisesti sitoutunut julkaisun- ja sananvapautta puolustavan Julkisen sanan neuvoston (JSN) eettisiin periaatteisiin.”
JSN oli erityisesti Risto Uimosen johtajakaudella valtamedian valkaisulaitos, jossa median itsesääntely oli lähinnä itsesäästelyä. Elina Grundströmin kaudella ote on jonkin verran parantunut.
Suomeen tarvitaan perustuslakituomioistuin, jolle perustetaan sananvapausjaosto käsittelemään sananvapauskysymyksiä. Siinä teemaan erikoistuvat tuomarit pystyvät keskittymään alan ongelmiin. Nyt näitä asioita käsitellään milloin minkäkin tuppukylän käräjäoikeudessa osaamattomien käräjätuomareiden voimin.
”Yksi Mediapoolin tehtävistä on edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä.”
Tämä tarkoittanee Mediapoolin läheistä yhteistyötä myöhemmin perustetun kaikenlaisen valvonnan ulkopuolella olevan kyberkeskuksen kanssa. Merkinnee lisääntyvää valvontaa kansalaisten sanankäytön suuntaan.
”Mediapoolia kiinnostavat myös informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöt.”
Tästä eivät HVK:ta koskevat laki- ja asetustekstit lausu yhtään mitään. Ping Helsingin (josta lisää alempana) esimerkki osoittaa, mihin suuntaan mediakentän hyödyntämä Mediapoolin rahoitus on menossa.
Vuoden 2018 tammikuussa Mediapoolin puheenjohtajana aloittanut Alexander Lindholm toteaa haastattelussaan HVK:n tiedotuslehdessä varmuudenvuoksi.fi mm. seuraavaa:
”Poolitoiminnassa ovat mukana kaikkien medioiden edustajat tavalla tai toisella. Lindholmin mielestä erityisen tärkeä on sisältöryhmä, jossa medioiden päätoimittajat tekevät yhteistyötä.”
Näinpä. Ja juuri sisältökysymykset eivät kuulu HVK:n itsensä ja siihen liittyvien valtion säädösten määrittelemään Mediapoolin tehtäväkenttään!
Johtopäätökseksi tulee väkisinkin se, että mediayritysten edunvalvonnan kattojärjestö Medialiitto on tietoisesti ja aktiivisesti laventanut Mediapoolin tehtäväkenttää lain ja asetusten määritteistä, ja pyrkii tällä saamaan jäsenyrityksilleen niille lain mukaan kuulumatonta valtion tukirahaa.
Mediapoolin kautta yksityisille mediayrityksille valuva valtion yritystuki on yksi niistä monenkirjavista yritystukimuodoista, joita Juha Sipilän hallitus ei suostunut perkaamaan. Valtiontalouden tarkastusviraston on syytä kohdentaa tarkastuksensa Mediapooliin ja tutkia, kuinka hyvin sen yksityisille medialan yrityksille jakama rahoitus vastaa huoltovarmuuslain, -asetusten ja valtioneuvoston päätösten lähtökohtia.
Mediapooli – sota-ajan sensuuria jo rauhan aikana?
Mediapooli näyttäisi keskittyvän valtamedian ja sitä palvelevan graafisen alan talouden ja asemien turvaamiseen. Mediapoolin sekaantumiselle viestinnän sisältökysymyksiin ei laissa ja asetuksissa löydy perusteluja.
Sota-aikana toki tarvitaan valtiovallan toimia viestinnän sisältöjenkin suhteen ja myös sotasensuuria. Se ei ole kuitenkaan HVK:n tehtävä, vaan sitä hoitavat muut lait ja instituutiot. Nyt elämme rauhan aikaa, käsittääkseni.
Mediapoolin liikkuminen viestinnän sisältöjen alueelle – kuten yllä todettiin – ei perustu lakiin enempää kuin asetuksiinkaan, vaan se on lähinnä valtamedian ’yksityisajattelua’. Sillä se rakentaa oman asemansa kohentamista ja turvaa monopoliaan kansalaisten maailmankuvan muokkaajana.
Taustan tälle muodostaa valtamedian – Yle mukaanluettuna – omaksuma rooli sotia USA:n muodostamassa ja johtamassa infosotarintamassa Venäjää vastaan. HVK:n rahat ovat siis osaltaan resurssoimassa tätä infosodankäyntiä. Tässä infosotimisessaan Ylen on todettu toimivan yhteistyössä CIA-taustaisen toimijan Joel Hardingin kanssa, joka on toiminut Ylen masinoiman Venäjän trollijahti -kampanjan ex-päätoimittaja Jääskeläisen alaisuudessa käynnistäneen ja toteuttaneen toimittaja Jessikka Aron ’mentorina’.
Valtamedian toiminnan osalta elämme siis infosota-aikaa. Se soveltaa jo monin osin infosotasensuurin käytänteitä. Tällä ei ole mitään järjellistä enempää kuin laillistakaan perustetta. Se on osa sitä toimintaa, jolla Suomestakin pyritään rakentamaan yhä totalitaarisempaa yhteiskuntaa.
Mediapooli käymässä somen kimppuun?
Mediapooli on yhdessä mediavaikuttajatoimiston PING Helsingin kanssa aloittanut projektin, joka kohdistuu median somevaikuttajiin. Sen tarkoituksena on selvittää somevaikuttajien käsityksiä vastuusta ja vallasta ja luoda tapoja, joilla somevaikuttajat ovat osa luotettavaa tiedonvälitystä. Siis jalo pyrkimys kerta kaikkiaan.
Mutta mitä tekemistä Mediapoolilla on somen kanssa? Senhän tulisi toteuttaa ennen kaikkea Huoltovarmuuskeskuksen perustehtävää, eli luoda ja varmistaa teknisiä ja järjestelmäedellytyksiä tiedon kululle kriisioloissakin. Nyt se puuhastelee rauhanajan normiviestinnän kontrolloimisen parissa.
Valtamediassa sanan- ja mielipiteenvapaus on kaventunut kaiken aikaa. Takavuosina esim. Hesarin nettikeskusteluissa hs.fi:ssä saivat lukijat tehdä omia keskustelunavauksiaan. Nyt sallitaan keskustelu vain median itsensä julkaisemista artikkeleista tai uutisista ja niistäkin hyvin valikoidusti. Ja jos keskustelu menee niin sanotusti väärille urille, kommentointi katkaistaan välittömästi.
Some ja itsenäiset verkkolehdet ovatkin olleet kansalaisille vapaan mielipiteenmuodostuksen ja -ilmaisun henkireikä. Nyt näyttäisi olevan aika suitsia tätäkin mahdollisuutta.
PING Helsinki ilmaisee asian projektinsa esittelyssä näin:
”Mediapooli ja siihen kuuluvat mediat pyrkivät turvaamaan sananvapauden toteutumisen ja luotettavan tiedon saannin myös kriisitilanteissa. Tähän saakka tuohon rinkiin on kuulunut vain ns. perinteisiä, isoja mediataloja ja on jo korkea aika kutsua somevaikuttajat samaan pöytään.” (oma korostukseni)
Itsenäisiä verkkomedioita – kuten Vastavalkea-verkkolehteä – ei tähän pöytään ilmeisestikään kaivata.
Omaa toimintaansa somen osalta PING Helsinki kuvaa näin:
”PING Helsinki pitää yllä kaikille avointa somevaikuttajien eettistä koodistoa ja tekee jatkuvaa vaikuttajamarkkinoinnin tutkimusta.”
Tässäkin projektissa siis valuu Huoltovarmuuskeskuksen (= veronmaksajien) rahoja käytännössä ’perinteisten, isojen mediatalojen’ markkinoinnin vaikuttavuuden tutkimiseen ja valtamedian hegemonisen otteen vahvistamiseen myös vapaan kansalaiskeskustelun alueella.
On syytä nostaa varoittava sormi. Vaikka valtamedia puhuukin kauniisti sananvapaudesta ja vastine- ja oikaisuoikeuden turvaamisesta ja kunnioittamisesta, todellisuus puhuu jotain vallan muuta. Valtamedialla on tässä melkoinen ketunhäntä kainalossaan.
Tauno O. Mehtälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti