Analyysi | ukrainan sota

Miksi Ukrainan vasta-hyökkäys epäonnistuu

Diplomatia on tärkeämpää kuin koskaan, koska Kiovalla ei yksinkertaisesti ole henkilöresursseja tai fyysistä infrastruktuuria tavoitteidensa saavuttamiseksi.

19. heinäkuuta 2023 Kirjoittanut Daniel L. Davis

Viime maaliskuussa puolustusministeri Lloyd Austin sanoi, että merkittävän lännen tuen seurauksena Ukrainan armeijan keväthyökkäys oli "erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä". Entinen Britannian kenraaliesikunnan päällikkö kenraali Richard Dannatt meni niin pitkälle, että hän ehdotti, että Ukrainan hyökkäys olisi niin onnistunut, että Putin "saatetaan pyyhkäistä pois Kremlistä".

Taistelutodellisuus on kuitenkin pyyhkäissyt pois nuo optimistiset väitteet ja paljastanut karvan totuuden: Ukraina tuskin häätää Venäjää sotilaallisesti pois alueeltaan riippumatta siitä, kuinka monta miestä se syöttää taisteluun. Niin epämiellyttävä kuin se onkin kaikille Ukrainan kannattajille, Zelenskin järkevin tapa saattaa nyt olla etsiä neuvotteluratkaisua, joka säilyttää Kiovalle mahdollisimman paljon vapautta ja aluetta. Sodan lopettaminen nyt lopettaisi kymmenien tuhansien Ukrainan rohkeiden ja sankarillisten taistelijoiden – miesten ja naisten – kuolemat ja loukkaantumiset, joita Kiova tarvitsee jälleenrakentaakseen maansa sodan päätyttyä.

Samana kuukautena, jolloin Austin väitti Ukrainalla olevan "erittäin hyvät mahdollisuudet" voittaa Venäjä Kiovan keväthyökkäyksessä, kirjoitin, että omaksuessani käsitteen "Venäjä häviää sodan, saattaisi jättää lännen umpikujaan, jos Ukrainan hyökkäys ei heikennä Venäjän asemaa olennaisesti". Kuukausi ennen hyökkäyksen alkua selitin ne hyvin käytännölliset syyt, miksi Ukrainan hyökkäys ei läheskään varmasti onnistuisi saavuttamaan edes vaatimattomia voittoja.

Onnistuakseen Venäjän Krimiin johtavan maasillan katkaisemisessa, kirjoitin, että Ukrainan joukot joutuisivat hyökkäämään monien monimutkaisten venäläisten puolustusvoimien kautta "rajoilla hyökkäävällä ilmavoimalla, rajallisella ilmapuolustuksella, riittämättömällä määrällä tykistöammuksia ja joukolla, joka on varustettu moderneilla ja vanhentuneilla panssarivaunuilla - ja joissain sotilaskouluttajilla ei ole kokemusta varusmiehistä."

Kaikki nämä tekijät ovat nyt ennustetusti juonittaneet Kiovan hyökkäyksen tylsäksi, epäonnistuen kuuden viikon ponnistelujen jälkeen edes Venäjän pääpuolustuslinjojen ensimmäisellä vyöllä.

Ukrainan ja länsimaiset viranomaiset ovat yrittäneet antaa tälle hyvät kasvot väittäen, että edistyminen on vain "hidasta", että kaikkien on oltava kärsivällisiä, jotta Ukrainan asevoimat (UAF) saisivat vielä voiton aikanaan. Jotkut analyytikot ovat väittäneet, että Ukraina on tehnyt huonoa työtä käyttäessään yhdistettyjä aseoperaatioita, joita Naton armeijat käyttävät ja joita Ukrainan joukot opettivat aiemmin tänä vuonna. Mutta karu todellisuus on, että hyvin ennustettavista syistä edistyminen on yhtä vaikeaa kuin koskaan.

Noin 5. kesäkuuta alkaen UAF aloitti suuren hyökkäyksen Zaporizhian alueella tarkoituksenaan murtautua Venäjän turvallisuusvyöhykkeen läpi välittömästi kosketuslinjaa vastapäätä, tunkeutua sitten Venäjän pääpuolustuslinjan ensimmäiselle vyöhykkeelle, valloittaa Tokmak noin 15 mailia linjojen takana matkalla Melitopoliin Asovinmeren rannikolla, leikkaamalla Venäjän joukkojen puoliksi. Ukrainan komento johti hyökkäystä kahdella koneellisella prikaatilla - 47. ja 33. koneistettu prikaati -, jotka olivat saaneet eniten NATO-koulutusta ja NATO-varusteita, mukana saksalaisia Leopard 2 -panssarivaunuja ja amerikkalaisia Bradley Fighting Vehicles -ajoneuvoja.

Nämä kaksi prikaatia kärsivät murskaavia tappioita heti alusta alkaen, eivätkä edenneet enempää kuin muutaman kilometrin ja menettivät suuren osan moderneista panssaroiduista ajoneuvoistaan neljän ensimmäisen päivän aikana. Kahden ensimmäisen viikon aikana Ukraina menetti kaiken kaikkiaan hämmästyttävät 20 prosenttia läntisestä panssarista, jonka se oli kerännyt hyökkäystä varten, ja yli 30 prosenttia iskuvoimastaan. Menetyksen syyt olivat täysin ymmärrettävissä vallitsevissa tunnetuissa olosuhteissa: Venäjä oli käyttänyt yli kuusi kuukautta monimutkaisten ja tehokkaiden puolustusvöiden rakentamiseen, sillä oli merkittävä etu ilmavoimassa, ilmapuolustuksessa ja tykistössä sekä merkittävä kapasiteetti miinakentillä, panssarintorjuntaohjuksissa, rakettitykistössä, elektronisessa sodankäynnissä (ukrainalaisten droonien ja tarkkuusohjusten kukistamiseksi).

Länsimaiset virkamiehet ja analyytikot kertoivat tiistaina Washington Postille, että "Ukrainan armeija on toistaiseksi omaksunut poistumiseen perustuvan lähestymistavan, jonka tarkoituksena on suurelta osin luoda haavoittuvuuksia Venäjän linjoihin", yrittäessään antaa hyvät kasvot tilanteesta. Se ei pidä paikkaansa. UAF ei ole "omaksunut" poistumiseen perustuvaa lähestymistapaa, vaan he ovat vaihtaneet taktiikkaa johtamiseen pienillä ratsujen jalkaväkiryhmillä yrittääkseen tunkeutua Venäjän johtaviin juoksuhaudoihin pelkästä välttämättömyydestä. Haarniskan avulla johtaminen ei yksinkertaisesti toimi, ja jos Ukraina olisi jatkanut suurten panssaroidun hyökkäysten yrittämistä, he olisivat jatkaneet kuolemaansa suuria määriä.

Kiovan ongelma on, että tämä "lähestymistapa" epäonnistuu lähes varmasti. Koko tämän Ukrainan alueen sotilasmaantiedeelle on ominaista avoin, tasainen maasto, jonka välissä on ohuita metsäkaistaleita. Koska Venäjä omistaa taivaan ja sillä on huomattava drone-kapasiteetti, ukrainalaiset sotilaat joutuvat välittömästi tykistö- tai kranaatinheitintulen kohteeksi aina, kun ne liikkuvat ulkona. Jos panssaroituja ajoneuvoja liikkuu ulkona, ne tuhoutuvat myös nopeasti. Parasta, mitä UAF voi tehdä, on soluttautua pieniä määriä jalkaväkeä juoksuhaudoihin, joissa Venäjän joukot sijaitsevat.

Se ei johdu siitä, että Zelenskyn joukot "menevät hitaasti" eteenpäin, vaan se, että ne eivät saavuta mitään alkuperäisistä taktisista tavoitteistaan matkalla Azovin rannikolle, ja tämä johtuu juuri siitä, että voittamiseen tarvittavat taistelun perusteet ovat suurelta osin (ja joissakin tapauksissa kokonaan) poissa. Heillä ei selvästikään ole menestymiseen tarvittavia henkilöresursseja tai fyysistä infrastruktuuria.

Nyt on aina mahdollista, että Venäjä kärsii äkillisestä poliittisesta romahtamisesta, kuten vuonna 1917 tapahtuneesta, ja Ukraina voi silti menestyä. Se on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, ja Kiova ei olisi viisasta perustaa tulevaisuuden toiveitaan tällaiseen tapahtumaan.

Yrittämisen jatkaminen johtaa traagisesti siihen, että yhä useampia UAF-joukkoja kuolee, Ukrainan kaupunkeja tuhotaan ja rauhannäkymät työntyvät yhä kauemmas.

Pentagonin apulaislehdistösihteeri Sabrina Singh sanoi maanantaina, että Ukrainalla on "taisteluvoimaa menestyä taistelukentällä. Heillä on se, mitä tarvitaan menestyäkseen vastahyökkäyksessä." Tällainen optimismi on pahasti ristiriidassa taistelutodellisuuksien kanssa. Yhdysvaltojen pitäisi lopettaa tällaisten ilmeisen epätarkkojen lausuntojen antaminen ja sen sijaan alkaa tehdä todellisia diplomaattisia ponnisteluja tämän sodan lopettamiseksi.

Ymmärrän, että kaikki haluavat Ukrainan voittavan ja Venäjän häviävän. Mutta tämän pyrkimyksen jatkaminen sinnikkäästi ei muuta perustotuustodellisuutta. Toimenpide, joka antaa Zelenskille parhaan toiveen selviytyä tästä sodasta Ukrainan kanssa säilyttäen poliittisen elinkelpoisuutensa, on sopia tulitauosta, jotta neuvottelut voidaan aloittaa.

Sekään ei ole tae onnistumisesta, mutta mitä pitempään Ukraina viivyttelee tällaisen lopputuloksen tavoittelua, sitä suurempi on mahdollisuus, että Venäjä jatkaa voiman rakentamista aloittaakseen oman hyökkäyksensä tänä kesänä tai syksynä, mahdollisesti jopa Harkovan tai Odessan vallassa. Toisin sanoen umpikuja ei ehkä ole Kiovalle pahin skenaario. Nyt on aika kehittää diplomaattista tietä sodan lopettamiseksi.

 https://responsiblestatecraft.org/    >>> Vastuullinen Valtiomiestaito

Konekäännös

Ja vielä IS. tänään:

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri, satavuotias Henry Kissinger, tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin torstaina Pekingissä.

Valkoinen talo odottaa ihmeissään selityksiä Henry Kissingerin ja Kiinan valtiojohdon tapaamisesta!

Valkoisen talon tiedottajan John Kirbyn mukaan on ikävää, että yksityinen kansalainen voi tavata Kiinan puolustusminiesterin tilanteessa, jossa Yhdysvallat ei voi niin tehdä.